Perjantain baareilun lomassa mua yritti iskeä joku 25-v söde pikkupoitsu. Nousuhumalan hurmion sumentamilla aivoilla ei ajatella aina loppuun asti ja erehdyin antamaan pojalle puhelinnumeroni. Eilen sitten katsoin kummissani puhelintani, että kukahan hemmetti mulle oikein soittaa. No vastasin puhelimeen ja selvisi, että se oli tämä perjantain poika. Sain kutsun allasbileisiin. Allasbileisiin? Tässä vaiheessa jytisi tajuntaan, että yli viiden vuoden ikäero saattaa olla raskauttava. Ei minua enää saisi minnekään juhliin bikinit päällä? Se kuuluu parikymppisille (+/-5 v), eikä kolmikymppisille. Tuntisin itseni ihan orvoksi jossain parikymppisten keskellä bikineissäni. Ehkä armeliaan pimeässä kesäyössä ulkomailla voisin tehdä poikkeuksen: itseasiassa mulla on sen seitsemät bikinit niitä poikkeuksia varten. ;)
Tästä kutsusta siis kieltäydyin ja minusta tuntuu, että talletan numeron puhelimeeni nimellä "älä vastaa". Huokaus.
Sitä paitsi kolmikymppiset sinkut saattavat hyvinkin viettää lauantai-illan kotona, jäätelöä syöden ja katsoen dvd:ltä Leijonakuningasta. Ja tunnustetaan tässä vielä, että aina kun katson yksin leffoja, piirrettyjäkin, niin päästän tunteet pintaan ja saatan vaikka itkeä tirauttaa. :D
Luin eilen kahvilassa uusimman Imagen (5-6/2005), jossa oli tosi hyvä stoori uimisesta ja sukeltamisesta. Kirjoittaja oli mennyt uimatekniikkakouluun (sitä olen itsekin miettinyt jo pidemmän aikaa) ja lukemani perusteella intoni aiheeseen kasvoi entisestään. Harmi vain, että artikkelin mukaan niihin on kuulemma kova tunku ja saattaa joutua jonottamaan. Mutta altaaseen tahdon, en bilettämään vaan uimaan!
Ja lopuksi vielä harmittelut siitä, että Orpotytön tarina on palannut pöytälaatikkoon. Seurasin sitä mielenkiinnolla ja se oli yksi mun lemppisblogeistani. Sniff.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti