vapunaatto vanhana ja väsyneenä maisteriahdistuksessa.

Onpas Unto Kupiainen osannut sanailla hienosti säkeistön lauluun:

Me saavuimme kerran kaupunkiin
hyvin nuorina, voittoisina.
Pian palattais taas, niin päätettiin,
joka ainoa maisterina.
Muut tulivat silloin ja tekivät niin,
me jäljelle jäimme kaupunkiin.

Voi voi kun saisi vähän motivaatiota lisätä vauhtia opiskeluihin. Tätä menoa olen vanha kurppa kun valmistun.

Tänään on sitten vappuaatto. Ja minua ei nappaa pätkääkään lähteä vappurientoihin, sillä olen nähnyt niitä ihan riittävästi. Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Varmaan siitä, että vappuaaton iltana lupautuu ottamaan kummipojan hoitoon, varaa tarjottavaksi simaa ja tippaleipiä sekä vuokraa Karhuveljeni Koda -leffan.

Huomenna pidetään ihan pihapiknik tuulihattuineen skumpan kera, eikä mennä minnekään hälinän, mölyn, roskien ja kännikalojen keskelle. Mitä nyt ne krapulaiset kummipojan vanhemmat ois kestettävä. ;)

krapulapäivän pekonipiirakka

Taidan olla ensimmäinen, joka postaa pekonireseptin pekoniviikolla?

Tässäpä siis, olkaa hyvä:

POHJA:
- 100 g oivariinia
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1 luomumuna
- tilkkanen kylmää vettä

Nypi oivis ja jauhot, lisää muna ja vesi kiivaasti sekoittaen. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Minulla oli sellainen suorakaiteen muotoinen lasivuoka. Täytteen valmistamisen ajaksi kannattaa laittaa pohja jääkaappiin odottamaan.

TÄYTE:
- paketti pekonia (olin kyllä paistanut pari siivua aamiaisella, että oli vähän vajaa paketti)
- 500 g:n pussillinen punasipuleita (yksi sipuli oli kyllä huono, että minulla taisi olla n. 450 g)
- oliiviöljyä sipulien kuullottamiseen
- reilu teelusikallinen hunajaa
- kuivattua basilikaa
- hienoa merisuolaa
- purkillinen fetajuustoa
- 1 dl luomukermaa
- 1 dl vettä
- 2 luomumunaa
- koristeluun tuoretta persiljaa

Paista pekoni pannulla. Silppua sipuli ja kuullota oliiviöljyssä. Mausta hunajalla, basilikalla ja suolalla. Anna jäähtyä. Paloittele pekoni ja lisää sekin sekoitukseen. Lisää joukkoon valutetut feta-kuutiot. Levitä täyte piirakkapohjan päälle. Sekoita vesi, kerma ja munat ja kaada seos täytteen päälle. Paista piirakka uunin alimmalla tasolla 200 °C lämmössä n. 35 minuuttia. Tarjoile tuoreen persiljan kanssa. Piirakka on oikein hyvää myös seuraavana aamuna kylmänä, ainakin minun mielestäni! Enjoy...

Tietoisku:
Luomumunia tuotetaan ikkunallisisssa lattiakanaloissa, jossa kanat saavat liikkua vapaasti ja niillä on omat orret ja pesät. Luomukanalassa saa olla 5 kanaa per m² ja ulkotilat kesäksi, jossa ne voivat kuoputtaa maata ja ottaa hiekkakylpyjä. Ravinnoksi kelpaa luomurehu. Ravinto ei saa sisältää hormoneja tai geenimuunneltuja aineksia.

Mutta voi kun saisi vielä luomupekonia!

hey I see a pattern here

Tänä aamuna hiukan ennen kymmentä kirkon kohdalla vastaani käveli useitakin ihmisiä, matkalla pääsiäispäivän messuun. Kolmen mummon kolonna katseli minua kovin tietäväisen näköisinä. Mikäpäs siinä, kaipa siinä oli katselemista, kun hipsuttelin kotikatuni suuntaan 8 cm korkeissa piikkikoroissani, bilekamppeissa ja tukka pörrössä. Eikä muuten ollut eka kerta, kun onnistuin ajoittamaan sunnuntaiaamuisen kotimatkani kirkkokansan tuomitsevien katseiden keskelle.

Mutta että olikin mukava ilta eilen ja taas tuli syötyä aamuyöllä Opera Special (salami, kinkku, tonnikala)! Tätä ei silti kannattaisi ottaa tavaksi?? ;) ..tai kohta ei mahdu bilakamppeet enää päälle! :D

dagen efter

Ilta oli hilpeä ja rento. Ihan kuin vahingossa onnistuin säätelemään itselleni koko illan mittaisen hyvän humala-asteen: Ei tullut laskua, vaan loivaa nousua aina loppuun asti.

Suutelin vanhaa tuttua ja sille viattomalle asteelle jäi sekin juttu: Hyvä niin. Aamulla oli viesti puhelimessa, että olisi kiva tavata. Ehkä olisikin...

Tanssittiin koko ilta. Soittivat ihan hemmetin hyvää musiikkia. Tykkään tanssia r'n'b:tä. Loppuillasta vaan oli ihan liikaa lasinsiruja tanssilattialla. Tajuttiin onneksi lähteä kotiin vähän ennen valomerkkiä, pizzerian kautta.

Maistuukohan mikään paremmalta aamuyöstä baarireissun päälle kuin ihanan rasvainen ja suolainen Opera Special? Ja on syntisen ihanaa ahmaista aamulla herättyään se jäljelle jäänyt pitsanpala kylmänä.

pekoniviikko lähestyy

Tämä ei kylläkään ole ruokablogi, vaikka nimi voisikin antaa niin ymmärtää. Lueskelen kyllä toisinaan ruokablogeja ja viime aikoina niissä on kuhistu tulevasta pekoniviikosta, jonka on lanseerannut sorsanpaistaja.

Olen ajatellut, että jos suinkin ehdin, niin osallistun tuohon itsekin jollakin krapulapäivän suolaisella pekoniherkulla. :)

Aiheeseen liittyen, olisko sinusta kivaa, jos sukunimesi olisi Pekoni? Francis Baconit tiesivät ja Kevin Bacon tietää onko se kivaa.

oon pykimäfani

hihihi.. Löysin niin mainion blogin tänään, että olen hymähdellyt ja melkein nauranut ääneen sitä lukiessani. Olkaa hyvä, lukekaa pykimää!

Siellä oli mm. juttu Bärbelistä. Olen itsekin lukenut tuon Katja Kallion kirjan Tyypit, jossa tuo Bärbel-novelli on. Kannattaa lukaista ko. kirja, se on ihan pieni ja äkkiä luettu.

kaukokaipuu

Tihkuu vedensekaista lunta. Kotimatkalla kenkäni kastui, kun astuin ajatuksissani rapakkoon. Kotona ei ole leipää eikä maitoa, enkä jaksaisi millään lähteä tuonne loskan sekaan kauppareissulle.

Pitäisi lukea tenttiin, mutta minä olen vain etsiskellyt uusia blogejä luettavakseni. Löysin aivan ihanan blogin - joka ehkä loppuu lähiaikoina, sillä kyseessä on matkakertomus ja matkalainen kirjoittaa pian palaavansa Suomeen. Yhtäkaikki, se herätteli uinuvaa kaukokaipuutani.

Kaukokaipuu on sellainen turhauttavan odotuksen ja määrittelemättömän halun sekoitus, joka muuttuu kihelmöiväksi riemuksi silloin kun voi sulkea kotiovensa takanaan, selässä reppu ja määränpäänä oman elinpiirin ulkopuolinen maailma.

Äsken soi puhelin. Se ystävä, josta mainitsin edellisessä postauksessani, soitti. Kummallista. Ei olla nähty yli vuoteen. No, loppukuusta näemme. Aika ihanaa. :)

niin kauas kuin jalkani kantavat -- totuus on tarua ihmeellisempää

Aamuyö meni kotona tv2:n elokuvan pauloissa. Tämän stoorin aion lukea myös kirjana! Pako Siperiasta perustuu saksalaisen Josef Martin Bauerin uskomattoman tarinaan. Tykkäsin! Elokuva kesti kaksi ja puoli tuntia, mutta ei tuntunut lainkaan niin pitkältä.

*** nyt seuraa spoileri ***

Hyvä kun tuohon mittaan oli saatu joten kuten mahdutettua saksalaisen sotavangin (WW2) kolme vuotta kestäneen 14 000 km:n pakomatka Siperian työleiriltä rajan yli Iraniin ja lopulta kotiin. Matkalle mahtuu paljon koettelemuksia, mutta myös auttavaisia ihmisiä, joita ilman matka ei olisi ikinä onnistunut. Yksi auttajista oli puolanjuutalainen, jonka kohdalla voidaan puhua todellisesta agapesta: Kuka osaisi edes kuvitella, että juutalainen, jonka veljet saksalaiset olivat sodassa tappaneet, auttaisi saksalaista pakkotyöleiriltä karkumatkalla olevaa yliluutnanttia?

Bernhard Bettermann pääroolissaan oli erittäin sympaattinen. Elokuvan lopun koskettavat kohtaukset saivat minut tirauttamaan parit kyyneleetkin, kun Clemensin eno ei tunnistanut häntä Teheranin vankilassa ennen kuin tenttasi tätä valokuvien kanssa, ja tietty jälleennäkeminen perheen kanssa oli koskettava. Sniff.

*** ..ja tähän se päättyy ***

Tämä pitää varata kirjastosta hetimiten.

(Minulla tuli tuosta pääosahahmosta mieleen yksi ystäväni, jota en ole nähnyt aikoihin. Tuli häntä ikävä.)

freak show

Tarkoittaako katumuoti (street fashion) sitä, että pukeudutaan tarkoituksella "mauttomasti" vai onko se kenties huumorin ja itseironian hulvatonta esiinmarssia tai hälläväliä mitä päälle pistetään -meininkiä?

Hel-looks esittää sivuillaan katumuotia Helsingistä. Herttileijaa, minkälaisia kamppeita tuolta löytyykään.

Kieltämättä nykyään katukuvassa on näkynyt monenlaista. Kevät tuo taas kaupunkiin muutakin kuin toppatakkeja, turkkeja ja villankangasta. Etenkin gootit ja harajuku-vaikutteiset ilmestykset, vaikka aika harvinaisia vielä ovatkin, kiinnittävät kyllä huomion.

Pienoisessa kotikaupungissani pohjoisessa ilmiö on aika marginaalinen, eikä ainakaan antaisi mahdollisuutta hel-looks -tyyppiseen projektiin, mutta kun pitää silmät auki, niin voihan sitä bongailla missä vain.

kirurgi-lentokapteeni haussa

Avioliittohelvetistään bloggaava mies kysyy kirjoituksessaan parinmuodostuksen problematiikasta, että "Miksi kysyntä ja tarjonta parinmuodostuksessa ei kohtaa? Miksi viehättävät ja mukavat naiset eivät löydä omaa mörökölliään?"

Hänen vaikutelmansa mukaan naiset eivät etsi kirurgia tai lentokapteenia, vaan heille kelpaa reilu suomalainen rehellinen mies. Mutta hei, mä haluan kyllä suomalaisen, rehellisen kirurgi-lentokapteenin!! Ja tietty hänen pitäisi olla aktiivinen, keskustelutaitoinen ja älykäs. Komea ulkokuori olisi plussaa. Ja sitten vielä sellainen, jolla on lapset jo tehtynä tai sellainen, joka ei niitä halua tehdäkään. Voin tinkiä lentokapteeniudesta. Lentoperämieskin käy.

Ai niin, Markus Pöyhönen saattaisi kelvata, vaikka ei taidakaan muuten kaikkia kriteereitä täyttää (Olen hyvin joustava tarvittaessa). Harmi, että hän putosi pois tansseista. :( Mutta kirjahyllyssäni olisi vapaata tilaa Markukselle - voin vaikka raivata - että tervetuloa vaan sinne istuskelemaan ja jalkoja heiluttelemaan..