Mikä ihme saa ihmiset pysymään mustasukkaisuuden riivaamassa parisuhteessa? Kuinka kukaan voi elää ihmisen kanssa, johon ei luota? Sitähän se mustasukkaisuus on, luottamuksen puutetta. Ja toisaalta, kuinka voi elää ihmisen kanssa joka ei luota ja käyttäytyy typerästi sen takia tehden elämästä ikävää. Vaikka molemmat osapuolet kärsivät mustasukkaisuuden valtaamassa suhteessa, niin siinä sitä vain roikutaan ja voidaan huonosti?
Pari viikkoa sitten näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni, ja meillä oli tarkoitus lähteä juhlimaan tyttöjen pikkujouluihin. Ilta meni kyllä meillä kaikilla vähän pieleen, kun ystäväni mustasukkainen miesystävä soitteli hänelle pitkiä puheluita pitkin iltaa kyselläkseen, että missä olemme, kenen kanssa ja mitä teemme. Kaiken lisäksi hän kiukutteli puhelimessa ja onnistui saamaan kurjan fiiliksen ystävälleni. Syyllisti tätä mm. sillä, että hän ei kuulemma saa nukuttuakaan, kun miettii vain, että kuinka tyttöystävänsä flirttaillee muiden miesten kanssa.
Ja pahinta oli se, että ystäväni antoi tämän kaiken tapahtua ja jälkikäteen puolusteli miesystävänsä itsekästä ja tökeröä käytöstä. "Kun se nyt vaan on vähän epävarma, ja onhan se mustasukkaisuus merkki siitä että välittää toisesta" ja jaadijaadijaa. Minun mielestäni se ei ole merkki siitä, että välittäisi toisesta, vaan siitä, että välittää lähinnä itsestään.
Toinen ystäväni ei edes tullut pikkujouluihin, sillä hän ei nykyään käy yhtään missään ilman miestään, "koska siitä seuraisi niin paljon hankalia tilanteita kotona". Miten kukaan voi antaa mustasukkaisen tyypin rajoittaa elämäänsä? Ja molemmat ystäväni ovat aiemmin olleet ihan erilaisia, eivät mitään tossukoita kotihiiriä.
Mitäpä tässä voisi tehdä. Harmittaa, kun ei saa taottua järkeä ystäviensä päähän.
