sanomatta jääneitä vinkkejä

1. Älä ruikuta, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää. (Itse asiassa se Danonino-mainos, missä muksut vinkuvat ja inisevät välipalaa on erittäin hyvä esimerkki aiheesta. En muuten ikinä aio ostaa niitä Danoninoja, koska niistä tulee mieleen se ruikutus. "Pliiiiiiis".)

2. Älä pyydä pusua kotiinsa lähtevältä deittiseuralaiseltasi, jos olet sekunti sitten ojentanut hänelle haisevan roskapussin.

3. Tai vielä parempaa: älä edes ojenna haisevaa roskapussiasi deitillesi, kun tämä on lähdössä kotiin vietettyään mukavan illan kanssasi.

nestemäistä

Sotketaanpa nyt samaa postaukseen kaksi ihanaa nautintoainetta ja kaksi vähemmän ihanaa pahanhajuista eritettä:

Punkkua taas..
Eilen menin pojan luokse katsomaan leffaa. Joimme samalla lasilliset punkkua ja onnistuin läikyttämään sitä valkoiselle neuletakilleni. No, onneksi pikainen suolakylpy pelasti rakkaan vaateparteni, nyt siinä ei näy enää jälkeäkään punkusta. Sideways oli oikein viihdyttävän oloinen leffa, vaikka väsähdinkin kesken ja nukahdin ennen elokuvan loppua. Pitää katsoa se uudestaan virkeämmällä mielellä.

..ja kahvia!
Aamulla poika jauhoi kahvipavut ja keitti presso-keittimellä ihanan tuoksuista kahvia. Miten kahvi voikaan tuoksua niin hyvältä vastajauhettuna? Nyt haluaisin ostaa itsellenikin kahvimyllyn ja pressokeittimen, kolesterolin uhallakin. :)
Nyt osaisin käyttääkin sitä keitintä, kun olen nähnyt vierestä miten se toimii.

Hikeä
Aamiaisen jälkeen kävelin salille: Pyörästä oli kumi puhki, joten piti turvautua apostolin kyytiin. Ylitin itseni body pumpissa, sillä laitoin tavallista isommat painot ja ihan hyvin meni. Mitä nyt loppupunnerruksissa oli pakko lintsata, kun ei mitenkään jaksanut enempää. Tykkään todella paljon tämän hetkisestä ohjelmasta.

Kissanpissaa
Lopuksi vielä kerrassaan mielenkiintoinen linkki kissanomistajille:
How to Toilet-Train Your Cat - sivusto, jolla neuvotaan kuinka kisut saa käymään pöntöllä hiekkalaatikon sijaan: Siistiä ja vaivatonta!

himokkaasti päin viinimaljaa

Pari lasillista valkkaria. Pari lasillista punkkua. Pari lasillista kuohuviiniä. Ilta jatkui hilpeissä merkeissä aina pilkkuun asti. Aamulla heräsin "mikä maa, mikä valuutta" -tunnelmissa tutun pojan kainalosta, kainalosta johon olen eksynyt ennenkin. Heräsin puhelinsoittoon, kun kaveri kyseli, että menenkö luennolle vai en. Ja enpä sitten mennyt. Eikä olisi viisasta mennä salillekaan.

Illalla olisi aikomus tavata sitä viikonloppuna tapaamaani poikaa. Hänet tapaan kyllä mielelläni, mutta vähän nyt sotkee ajatuksia tämä tämän aamuinen stoori. Jostain syystä minulla on syyllinen olo, vaikka en olekaan luvannut kenellekään yhtään mitään.

Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Pitäisi osata ottaa viiniä viisasti, kuten Omar Khaijam Viisaan viini -runossaan:

Juon tosin,
mutta juon vain maistellen,
en ahmi, niin kuin eräät,
juopuen,
en kättä kurkoittele
himokkaasti
päin viinimaljaa,
vaikka otan sen.

vain pari lasia valkkaria, ei enempää

Illalla on tiedossa isot juhlat! Ihanaa päästä kekkaloimaan ihmisvilinään ja nauttimaan cocktail-paloista. Aion laittaa ylleni ihanan uuden asun: mustat satiinihousut ja uniikin mittatilauksena tehdyn silkkitunikan. Jalkaan laitan tyylikkään yksinkertaiset, sirot Tarsalan sandaalit, 8 cm:n koroilla.

Nyt kun kirjoitan tämän tänne, niin ehkä se on helpompi toteuttaa: Aion ottaa vain pari lasillista valkkaria, ja juhlia hillitysti, koska huomenna pitäisi raahautua yliopistolle ja kuntosalille.

(Eilisiltainen kuntosalilla käynti tuntuu nyt kireytenä ojentajissa. En tajua, miten saankin ne niin usein tukkoon. :P)

uusi tuttavuus.

Tapasin viikonloppuna baarissa pojan, jonka kanssa jutut synkkasivat heti ensihetkestä hyvin yhteen. Menin jatkoille pojan luokse. Joimme samppanjaa ja juttelimme aamunkoittoon. Pojalla oli oikein samppanjalasitkin, mikä on aika epätavallista sinkkumiehelle. Väsähdin ennen kuin poika edes ehti ehdottaa muuta kuin juttelua. Aamulla minulla oli kiire poistua paikalta, kun olin sopinut meneväni lounaalle vanhempieni luokse.

Lounas sujui mukavissa merkeissä. Sen aikana kuulin, kuinka puhelimeni piippaili tasaiseen tahtiin eteisessä. Maltoin kuitenkin odottaa kotimatkalle asti, ennen kuin luin saamani viestit. Niitä oli parilta kaverilta - kyselivät raporttia viikonlopun kulusta - mutta myös kolmelta eri mieheltä. Kummasti muuten asiat aina tapahtuvat niin, että joko ei ole menossa yhtään mitään, tai sitten olisi enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Yksi viestimiehistä oli tietty tämä uusi tuttavuus. Ne kaksi muuta olivat tyyppejä, joiden kanssa jutut olivat jääneet ilmaan roikkumaan. Tietenkin he sitten innostuvat yhtäaikaa koettelemaan onneaan.

Vastailin ympäripyöreästi kaikkien muiden viesteihin, sillä päätin vastata kyllä uuden pojan kutsuun ja menin viettämään iltaa hänen luokseen. Katsoimme leffan ja juttelimme. Omituista, kuinka joidenkin ihmisten kanssa yhdessäolo on niin helppoa. On kuin olisi tuntenut toisen aina. Tämä poika on juuri sellainen, jonka seurassa on todella helppo olla. Illalla minusta ei taaskaan ollut mihinkään, sillä onnistuin kehittämään itselleni kuumeen. Olin aivan sairas ja niinpä sitten päädyin taas vain nukkumaan yöni pojan luona, kuumeessa.

Olin maanantain pois töistä ja makoilin kuumeessa kotona. Illalla olo oli jo parempi ja poika uhmasi pöpöjä, kun uskaltautui luokseni kylään. Nyt sitten lopulta päädyttiin tekemään muutakin kuin syömistä, juttelua ja nukkumista. Olen tavallani ihastunut poikaan. Mutta jotenkin silti kyseessä on enemmän kaverillinen juttu. Poika on juuri semmoinen, jota tekisi mieli rutistaa ja silitellä. Ei ollenkaan sellainen, jonka nähdessään himot heräävät ja tekisi mieli repiä vaatteet pois. Niin, poika ei ole mikään syntisen komea adonis (joita enimmäkseen harrastan ;-), vaan hellyttävän söpö, hymyilevä kiharapää. (Semmoinen, että lässyttämiseen taipuvaiset sortuisivat siihen nyt.)

Pitäisi pysähtyä miettimään, että missä olen ja mihin haluaisin mennä.

vanhakin koira oppii uusia temppuja.

Nyt on hyvä fiilis! Päätin tsempata opiskeluissani ja panostaa luennolla istumiseen ja kuunteluun: Kirjoitin aamulla aiheesta pidemmästikin, nyt vain totean lyhyesti, että jaksoin yllättävän hyvin seurata kahden tunnin pläjäyksen, kun keskityin asiaan. Nyt vain pitää tehdä tästä tapa.

Mieli on yhtä hyvä kuin puolen tunnin lenkin jälkeen. Voisi vielä sellaisenkin illalla käydä vetäisemässä, mutta sitä ennen on vuorossa parin tunnin kirjastokeikka. Kävinpäs vain välillä täällä hurraamassa itselleni, kun ei sitä kukaan muukaan tee. ;)

osaatko kuunnella?

Yliopisto-opiskelu on raskasta puurtamista minulle, koska en millään jaksa seurata luentoja. Minun on pakko vain lukea ja lukea. Voin kertoa, että se on raskas tie. Ainakin opintoni etenevät hitaammin kuin niillä, jotka saavat kaiken irti luennoista.

Melkein jokainen kerta kun olen "erehtynyt" luennolle, en ole osannut luennon jälkeen nimetä sen avainkohtia: Silmäni eivät tahdo pysyä auki ja vaivun puolihorteiseen tilaan, jossa äänet ovat pelkkää huminaa korvissani. Nykyään pääsen tähän tilaan yhä nopeammin ja nopeammin. Oikeastaan jo luentosali yksistään saa minut tähän tilaan. Kyse on varmaan jo ehdollistamisreaktiosta?

Mutta oikeasti vika ei ole luennoitsijassa, vaikka he usein ovatkin mumisijoita, partaansa puhuvia tyyppejä, joilla on ärsyttäviä maneereita. Vika on minussa, kun en osaa kuunnella. Lainasin kirjastosta kirjan - niin, lukea osaankin sitten huomattavasti paremmin - jossa oli hyviä neuvoja niille, jotka tahtovat oppia kuuntelemaan. Minä ainakin tahdon.

Kirja on vanha, mutta aihe on minulle ajankohtainen. Kertaan tässä vielä kirjasta oppimani asiat, ja sen jälkeen menen luennolle ja yritän soveltaa kirjan oppeja käytännössä:

1. Kuuntele aktiivisesti. Katso luennoitsijaa, älä piirtele kukkia paperille tai letitä kaulahuivin hapsuja. Viereisen penkin söpön poitsun vilkuilu ei ole luennon tarkoitus.
2. Keskity kokonaiskuvaan, älä nippelitietoon. Mitä nippelitiedon tukemana yritetään sanoa? Mitkä ovat keskeiset ajatukset?
3. Istu ryhdikkäästi, niin jaksat kuunnella virkeämmin.
4. Älä keskity puhujan olemukseen ja maneereihin, ne eivät ole oleellisia asian kannalta.
5. Älä hermostu, jätä tunnekuohut myöhemmäksi. Kuuntele avoimin mielin.
6. Tee muistiinpanoja: avainsanat riittävät. Mindmap on aika hyvä työkalu myös luentomuistiinpanojen teossa. Luennon jälkeen voit kirjoittaa niiden pohjalta yhteenvedon. Kertaus auttaa muistamaan.
7. Ennakoi mielessäsi mitä puhuja sanoo seuraavaksi. Etenkin, jos puhe on hidastempoista, tämä keino estää nuupahtamasta tylsyyteen.

Lisäksi kirjassa neuvotaan tutkituttamaan kuulo, jos kokee kuuntelemisen hankalaksi. No, minulta on tutkittu työterveyshuollossa viime vuonna, eikä siinä ollut mitään vikaa. Minulla vika ei siis löydy korvista, vaan korvien välistä.

mummo

Mummo sai infarktin. Pitäisi mennä katsomaan. Tämä oli jo varmaan kymmenes kerta. Enää en säikähtänyt yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Pahalta toki tuntuu, mutta sitä osaa jo toivoa, että kaikki sujuisi lopulta yhtä hyvin kuin edellisilläkin kerroilla.

Mummo näyttää nykyään niin pieneltä ja hauraalta. Järki on edelleen yhtä terävä kuin ennenkin ja huumori tallessa. Lapsuuden muistikuvissa mummo oli aina iloinen ja hymyilevä. Nykyään hän ei ole enää ihan yhtä hersyvä, mutta jaksaa silti vitsailla vaikka sängyn pohjaltakin.

Tekisi mieli halata, mutta pelkään, että rutistus rikkoo luut. Halaus jää kevyeksi hipaisuksi. Mitä sitä sitten tekee, kun mummosta aika jättää? Mitä sitä voisi tehdä? Ei oikein mitään. Tunnen itseni avuttomaksi kuin selälleen kellahtanut koppakuoriainen, joka haroo jaloillaan ilmaa eikä pääse eteen päin.

hämmennyksiä ja numerologiaa

Eilen sain sen kivan insinöörin hämmennyksiin, kun maksoin ravintolalaskun. Niin tiukassa ovat vielä perinteiset roolijaot, että miehet eivät osaa vain kauniisti hymyillä ja kiittää, kun nainen maksaa laskun. Hm. No, mulla nyt vain sattui olemaan ensin pankkikortti käsillä. Myös tarjoilija hämmentyi ja ei oikein tiennyt mihin suuntaan laskun ojentaa ja päätyi sitten heiluttelemaan sitä suuntaan ja toiseen, että piti oikein keskittyä sen nappaamiseen ;). Itse asiassa koko hämmenysten episodi oli omalla tavallaan huvittavaa katsottavaa ja melkeinpä pelkästään kaiken sen rahan arvoista. ;D

Mutta oikeasti oli kyllä muutenkin kiva ilta ja oli mukavaa keskustella keskustelutaitoisen ja kaikinpuolin fiksun miehen kanssa. Ruokakin oli erinomaista, vaikka hammaslääkärikäynnin jälkeen syöminen oli vähän vaivalloista.

Eilinen hammaslääkärikäynti tuntuu vieläkin paitsi hampaissa, myös suupielessä, sillä minä idiootti laitoin eilen herättyäni huulirasvaa (Elizabeth Ardenin 8 hour lip cream: addiktioni kohde). Hammaslääkärin kumikäsineet siihen yhdistettynä olivat eräänlainen "liukumiina", niinpä ote lipsui ja sen seurauksena suupieleni on nyt auki.

Otsikossa lukee numerologiaa sen takia, että minua huvitti suuresti seuraavan hammaslääkärikäynnin ajankohta: 10.10 klo 10. Ja se toi mieleeni sen, että lauantaina Stockholm Diskotek -yökerhoon mennessäni sain taksin varausnumeroksi 666. Hassua, eikö totta?

(Hammaslääkärikäynnistä sen verran, että ei ole reikiä, vaan hammasraudat ja ne selittävät sen, että hammaslääkärissä käynti tuntuu hampaissa: Voin kertoa, että kaaren kiristäminen saa aina hampaat särkemään.)

tuulinen torstai tiedossa

Apua, kun en saa unta ja huomenna pitäisi herätä aikaisin. On aika hammaslääkärille heti kello 8. Sitten on edessä työpäivä ja välissä pitäisi ehtiä yliopistollekin ilmoittautumaan opiskelijaksi. Sen jälkeen pitäisi palauttaa kirjastoon kaikki myöhässä olevat kirjat.

Kirjaston sakkoihin menee taas kerran pieni omaisuus. Ikävä kyllä kirjasto ei saa niitä rahoja omaan käyttöönsä (kuulemani mukaan), vaan ne uppoavat kaupungin pohjattomaan kassaan, josta ne jaetaan ties minne.

Illalla olisi sitten tiedossa treffit yhden insinöörin kanssa. Stressipäivä siis, ja jumppakin jää välistä. Onneksi sentään päivän liikuntakiintiö täyttyy pyörällä jengaamisesta, kun työpaikan ja yliopiston välissä on reilut kymmenisen kilometriä. Kaiken kaikkiaan huomenna tulee varmaan jengattua 40 km.

Jospa keittäisin kamomillateetä ja yrittäisin rauhoittua..