himokkaasti päin viinimaljaa

Pari lasillista valkkaria. Pari lasillista punkkua. Pari lasillista kuohuviiniä. Ilta jatkui hilpeissä merkeissä aina pilkkuun asti. Aamulla heräsin "mikä maa, mikä valuutta" -tunnelmissa tutun pojan kainalosta, kainalosta johon olen eksynyt ennenkin. Heräsin puhelinsoittoon, kun kaveri kyseli, että menenkö luennolle vai en. Ja enpä sitten mennyt. Eikä olisi viisasta mennä salillekaan.

Illalla olisi aikomus tavata sitä viikonloppuna tapaamaani poikaa. Hänet tapaan kyllä mielelläni, mutta vähän nyt sotkee ajatuksia tämä tämän aamuinen stoori. Jostain syystä minulla on syyllinen olo, vaikka en olekaan luvannut kenellekään yhtään mitään.

Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Pitäisi osata ottaa viiniä viisasti, kuten Omar Khaijam Viisaan viini -runossaan:

Juon tosin,
mutta juon vain maistellen,
en ahmi, niin kuin eräät,
juopuen,
en kättä kurkoittele
himokkaasti
päin viinimaljaa,
vaikka otan sen.