uusi tuttavuus.

Tapasin viikonloppuna baarissa pojan, jonka kanssa jutut synkkasivat heti ensihetkestä hyvin yhteen. Menin jatkoille pojan luokse. Joimme samppanjaa ja juttelimme aamunkoittoon. Pojalla oli oikein samppanjalasitkin, mikä on aika epätavallista sinkkumiehelle. Väsähdin ennen kuin poika edes ehti ehdottaa muuta kuin juttelua. Aamulla minulla oli kiire poistua paikalta, kun olin sopinut meneväni lounaalle vanhempieni luokse.

Lounas sujui mukavissa merkeissä. Sen aikana kuulin, kuinka puhelimeni piippaili tasaiseen tahtiin eteisessä. Maltoin kuitenkin odottaa kotimatkalle asti, ennen kuin luin saamani viestit. Niitä oli parilta kaverilta - kyselivät raporttia viikonlopun kulusta - mutta myös kolmelta eri mieheltä. Kummasti muuten asiat aina tapahtuvat niin, että joko ei ole menossa yhtään mitään, tai sitten olisi enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Yksi viestimiehistä oli tietty tämä uusi tuttavuus. Ne kaksi muuta olivat tyyppejä, joiden kanssa jutut olivat jääneet ilmaan roikkumaan. Tietenkin he sitten innostuvat yhtäaikaa koettelemaan onneaan.

Vastailin ympäripyöreästi kaikkien muiden viesteihin, sillä päätin vastata kyllä uuden pojan kutsuun ja menin viettämään iltaa hänen luokseen. Katsoimme leffan ja juttelimme. Omituista, kuinka joidenkin ihmisten kanssa yhdessäolo on niin helppoa. On kuin olisi tuntenut toisen aina. Tämä poika on juuri sellainen, jonka seurassa on todella helppo olla. Illalla minusta ei taaskaan ollut mihinkään, sillä onnistuin kehittämään itselleni kuumeen. Olin aivan sairas ja niinpä sitten päädyin taas vain nukkumaan yöni pojan luona, kuumeessa.

Olin maanantain pois töistä ja makoilin kuumeessa kotona. Illalla olo oli jo parempi ja poika uhmasi pöpöjä, kun uskaltautui luokseni kylään. Nyt sitten lopulta päädyttiin tekemään muutakin kuin syömistä, juttelua ja nukkumista. Olen tavallani ihastunut poikaan. Mutta jotenkin silti kyseessä on enemmän kaverillinen juttu. Poika on juuri semmoinen, jota tekisi mieli rutistaa ja silitellä. Ei ollenkaan sellainen, jonka nähdessään himot heräävät ja tekisi mieli repiä vaatteet pois. Niin, poika ei ole mikään syntisen komea adonis (joita enimmäkseen harrastan ;-), vaan hellyttävän söpö, hymyilevä kiharapää. (Semmoinen, että lässyttämiseen taipuvaiset sortuisivat siihen nyt.)

Pitäisi pysähtyä miettimään, että missä olen ja mihin haluaisin mennä.