Sinä, joka tätä luet (toivottavasti nyt joku lukee?), olet ehkä huomannut, että käytän nimimerkkiä liftari. Se tulee siitä, että olen pitkän linjan liftari. Yksi niitä harvoista, joita ei enää kovin usein bongaa Suomessa teiden varsilla. En juurikaan liftaa talvella -- vaikka sitä on tullutkin tehtyä köyhimpinä opiskeluvuosina -- mutta kesällä senkin edestä. Kesä kun on liftarin kulta-aikaa. Kohta alkaa kesäloma, ja silloin olisi taas vaihteeksi tarkoitus lähteä rundille. Kyllä tässä jo peukkua pakottaa!
Liftaus on yksi parhaista tavoista nähdä maailmaa, vaikka en kyllä ole uskaltautunut siihen kuin Euroopassa matkatessani. Kuitenkin, takana on tuhansia ja tuhansia kilometrejä peukalokyyteilyä. Ns. budjettimatkailu on tarttunut elämäntavaksi, ja sopii minulle paremmin kuin valmiit pakettimatkat.
Ilokseni olen huomannut, että liftaus on taas nousussa. En vielä ole huomannut sitä teiden varsilla, mutta netissä. Yllätys yllätys :) Itse asiassa netissä on varsin hyvä suomalainen sivusto aiheesta: liftari.org
Kannattaa käydä lueskelemassa juttuja! Olen itsekin sinne kirjoitellut, mutta eri nimimerkillä kylläkin.
2005-06-30
2005-06-29
rotvallituskailua ja kypäränolostelua
Voi että mua tympii ajaa keskustassa pyörällä, kun joka kohdassa ei ole madallettu jalkakäytävien reunakiveystä. On tosi hankalaa kun pitää töksäyttää pyorällä rotvallin yli. Muuten kyllä tykkään kovasti ajaa pyörällä. :)
Nyt olen harkinnut, että pitäisi ostaa pyörään ns. hameverkko, kun tykkään pitää hameita kesällä, mutten tahdo että helmat jäävät pinnojen väliin, jos sattuu liehuhelmaisen hameen valitsemaan. Suomessa ei muuten juuri nää naisia hameissaan ja korkokengissään pyöräilemässä. Olen kai siinä poikkeus. Ja täytyy tunnustaa, etten pidä pyöräilykypärää ihan turhamaisuuttani. Aika kamalaa, että turhamaisuus vie voiton järjestä. Kaupungissa ajelen kesäisin hiukset liehuen.
Jos lähden pitkälle retkiajelulle, niin sitten laitan sporttisemmat vaatteet ja sitten kyllä kehtaan laittaa kypäränkin päähän. Kyllä sitä osaa olla hölmö! Mutta olen juuri sen sukupolven ihmisiä, joille turvavyö autossa on aikalailla itsestäänselvyys, mutta pyöräilykypärä on jotenkin nolo. Niin niin, ei se oikeasti ole, mutta kun vaan tuntuu siltä. Selityksen makua. :-/
Mitenkähän muut ihmiset.. jätetäänkö se kypärä pois, koska
a) sitä ei edes ole?
b) ei jakseta/viitsitä?
c) se (muka) näyttää tyhmältä?
Nyt olen harkinnut, että pitäisi ostaa pyörään ns. hameverkko, kun tykkään pitää hameita kesällä, mutten tahdo että helmat jäävät pinnojen väliin, jos sattuu liehuhelmaisen hameen valitsemaan. Suomessa ei muuten juuri nää naisia hameissaan ja korkokengissään pyöräilemässä. Olen kai siinä poikkeus. Ja täytyy tunnustaa, etten pidä pyöräilykypärää ihan turhamaisuuttani. Aika kamalaa, että turhamaisuus vie voiton järjestä. Kaupungissa ajelen kesäisin hiukset liehuen.
Jos lähden pitkälle retkiajelulle, niin sitten laitan sporttisemmat vaatteet ja sitten kyllä kehtaan laittaa kypäränkin päähän. Kyllä sitä osaa olla hölmö! Mutta olen juuri sen sukupolven ihmisiä, joille turvavyö autossa on aikalailla itsestäänselvyys, mutta pyöräilykypärä on jotenkin nolo. Niin niin, ei se oikeasti ole, mutta kun vaan tuntuu siltä. Selityksen makua. :-/
Mitenkähän muut ihmiset.. jätetäänkö se kypärä pois, koska
a) sitä ei edes ole?
b) ei jakseta/viitsitä?
c) se (muka) näyttää tyhmältä?
2005-06-28
vaatteista & väreistä
Tänä kesänä olen intoutunut hankkimaan sen värisiä vaatteita, että en olisi osannut kuvitellakaan aiemmin. Kirkasta keltaista ja vaalean vihreää! Aiemmin olen vannonut lähinnä sinisen, punaisen, mustan ja valkoisen nimeen.
Ja aika huikeaa on, että nämä kirkkaat karkkivärithän sattuvat yllättäen pukemaan minua, vaikka olenkin todella kalpea ja vaaleahiuksinen: Pitää uskaltaa kokeilla semmoistakin, mitä ei osaisi heti kuvitellakaan. Tänään minulla on ylläni vaaleanvihreä hame, keltainen t-paita, ja keltaiset pistokkaat ja olalla niihin kuuluva laukku. Olen saanut jopa muutaman kehun "ihanan kesäisestä" lookistani. :) Olen siis unohtanut ennakkkoluulot ja hullutellut vähän kesägarderoobini kanssa.
Ja voisihan sitä hullutella muutenkin kuin väreillä. Hyvää hulluttelun mallia tuntuisi löytyvän Sinkkuelämää-sarjan Carrien asuvalinnoista. Hän näyttää edelleen (pääasiassa) hyvältä nyt uusintana näytettävän 1-kauden jaksoissa, vaikka ne ovat vuodelta 1998. Eiköhän ne jutut ole sitten jo passé -- ja eivät kaikki asut edes luoneet trendiä -- mutta pointti on siinä, että käyttää sellaisia vaatteita, jotka osaa kantaa, joissa viihtyy ja joissa omasta mielestään näyttää hyvältä. Parhaimmillaan vaatteilla voi myös ilmaista itseään. Muita seuraamiani fashionistoja SJP:n lisäksi ovat Gwen Stefani ja Madonna. Myös J-Lo, Beyonce ja Anastacia pukeutuvat kivasti.
Hauskat printtipaidat tuntuvat olevan nyt monen juttu. Torilla istuskellessani ohitseni käveli poitsu, jonka paidassa luki etupuolella "Jeesus tulee". Paidan takana taas "Jeesus menee". Minua ainakin nauratti. :)
Minkähänlaisen paidan sitä itselleen keksisi.. En tahdo valmista juttua vaan ihan oman!
Ja aika huikeaa on, että nämä kirkkaat karkkivärithän sattuvat yllättäen pukemaan minua, vaikka olenkin todella kalpea ja vaaleahiuksinen: Pitää uskaltaa kokeilla semmoistakin, mitä ei osaisi heti kuvitellakaan. Tänään minulla on ylläni vaaleanvihreä hame, keltainen t-paita, ja keltaiset pistokkaat ja olalla niihin kuuluva laukku. Olen saanut jopa muutaman kehun "ihanan kesäisestä" lookistani. :) Olen siis unohtanut ennakkkoluulot ja hullutellut vähän kesägarderoobini kanssa.
Ja voisihan sitä hullutella muutenkin kuin väreillä. Hyvää hulluttelun mallia tuntuisi löytyvän Sinkkuelämää-sarjan Carrien asuvalinnoista. Hän näyttää edelleen (pääasiassa) hyvältä nyt uusintana näytettävän 1-kauden jaksoissa, vaikka ne ovat vuodelta 1998. Eiköhän ne jutut ole sitten jo passé -- ja eivät kaikki asut edes luoneet trendiä -- mutta pointti on siinä, että käyttää sellaisia vaatteita, jotka osaa kantaa, joissa viihtyy ja joissa omasta mielestään näyttää hyvältä. Parhaimmillaan vaatteilla voi myös ilmaista itseään. Muita seuraamiani fashionistoja SJP:n lisäksi ovat Gwen Stefani ja Madonna. Myös J-Lo, Beyonce ja Anastacia pukeutuvat kivasti.
Hauskat printtipaidat tuntuvat olevan nyt monen juttu. Torilla istuskellessani ohitseni käveli poitsu, jonka paidassa luki etupuolella "Jeesus tulee". Paidan takana taas "Jeesus menee". Minua ainakin nauratti. :)
Minkähänlaisen paidan sitä itselleen keksisi.. En tahdo valmista juttua vaan ihan oman!
2005-06-27
kesällä uidaan uimarannalla.
...Tai tätä mieltä ollaan ainakin minun lähimmässä uimahallissani, joka on kiinni juhannukselta heinäkuun loppuun. Kas sepä siitä uimisesta sitten, toistaiseksi.
Mutta kävinpäs sitten pilates-tunnilla ja huomasin, että mun "korsettilihakseni" ovat onnettomat! Lisäksi tein ikävän havainnon, että minulla on navan seudulla näkyvästi enemmän rasvaa kuin muilla tunnilla olleilla. Tosin muut olivatkin aika hyvässä trimmissä. Tunsin itseni plösöksi. Yritin keskittyä liikkeisiin pelastusrenkaan alun sijaan. Ne polttelivat makeasti, vaikka tein kaikista helpoimmat versiot! (Monissa liikkeissä neuvottiin, että millä tavalla ne saa rankemmaksi.) Ohjaaja oli ärtsyn tekopirtsakka.
Pysyy, pysyy! Vielä jaksaa! Hienoa! Mahtavaa! Napa irti lattiasta! Jännitä vatsaa! Älä päästä selkää notkolle! Lapaluut ei saa törröttää! Tiukkana!
Ja tuota sitä nyt tullaan kuuntelemaan 1—2 krt/viikossa kesän ajan. Sen lisäksi jos juoksisi 3—4 krt/viikossa, niin alkaisi olla jo ihan riittävä alku minulle. Uudet lenkkitossut pitäisi käydä ostamassa.
Ai että on hyvä mieli. :)
Mutta kävinpäs sitten pilates-tunnilla ja huomasin, että mun "korsettilihakseni" ovat onnettomat! Lisäksi tein ikävän havainnon, että minulla on navan seudulla näkyvästi enemmän rasvaa kuin muilla tunnilla olleilla. Tosin muut olivatkin aika hyvässä trimmissä. Tunsin itseni plösöksi. Yritin keskittyä liikkeisiin pelastusrenkaan alun sijaan. Ne polttelivat makeasti, vaikka tein kaikista helpoimmat versiot! (Monissa liikkeissä neuvottiin, että millä tavalla ne saa rankemmaksi.) Ohjaaja oli ärtsyn tekopirtsakka.
Pysyy, pysyy! Vielä jaksaa! Hienoa! Mahtavaa! Napa irti lattiasta! Jännitä vatsaa! Älä päästä selkää notkolle! Lapaluut ei saa törröttää! Tiukkana!
Ja tuota sitä nyt tullaan kuuntelemaan 1—2 krt/viikossa kesän ajan. Sen lisäksi jos juoksisi 3—4 krt/viikossa, niin alkaisi olla jo ihan riittävä alku minulle. Uudet lenkkitossut pitäisi käydä ostamassa.
Ai että on hyvä mieli. :)
ei enää mañana!
No niin. Tänään se alkoi. Loppuelämäni viimeinen päivä. Kaikesta aikomisesta huolimatta en ole vielä saanut itseäni kesäkuntoon. Ja nyt ollaan jo kesän puolivälissä! "Mañana" on todella huono taktiikka. Tänään käyn pilates-tunnilla töiden jälkeen ja illalla juoksemassa puolen tunnin kevyen lenkin, ja selvitän uimahallin kesäaukioloajat. (Huomatkaa, että en sanonut "tänään aion", vaan että tänään "tänään käyn"!) Olen totaalisen surkea uimari, mutta nyt voisinkin hankkiutua johonkin uimatekniikkakouluun, aikuisille tarkoitettuun. Selvitelläänpä, että milloin sellaisia seuraavan kerran alkaa.
Tiistaina pidän lepopäivän (pehmeä lasku ;)), ja keskiviikkona käyn taas juoksemassa. En halua mitään ihmeellistä, liian vaikeaa ohjelmaa. Vaan aloittelen ihan juoksemisella, kun siitä kuitenkin on kokemusta jonkin verran ennestäänkin: Aikoinaan juoksin vuoden verran aamulenkkejä ennen töihin menoa. Uiminen olisi hyvä lisä, ja tahdon oppia sen kunnolla. Tosin sisareni mukaan kulutan enemmän nykyisellä uintityylilläni.. Siksipä en jaksakaan uida kuin 600 m yhteen menoon. Tyylini on jotain sammakkomaista. Olisipa vain silti muutenkin mukavaa olla hyvä uimari.
Löysin tuossa pari viikkoa sitten netistä hyvän saitin, jossa on esitelty mielestäni erittäin järkevä "treenausfilosofia". Tässä linkki, ole hyvä: Artikkeleita compact -harjoittelusta. Homman nimi on vapaat painot, oman kehon käyttäminen sen sijaan, että harjoittelisi pelkästään muutamaa lihasta yhtäaikaa jossain hi-tech -kuntosalilaitteessa. Koordinaatio ja tasapaino korostavat osuuttaan harjoitellessa vapailla painoilla.
Mutta nyt lounaalle! :)
Tiistaina pidän lepopäivän (pehmeä lasku ;)), ja keskiviikkona käyn taas juoksemassa. En halua mitään ihmeellistä, liian vaikeaa ohjelmaa. Vaan aloittelen ihan juoksemisella, kun siitä kuitenkin on kokemusta jonkin verran ennestäänkin: Aikoinaan juoksin vuoden verran aamulenkkejä ennen töihin menoa. Uiminen olisi hyvä lisä, ja tahdon oppia sen kunnolla. Tosin sisareni mukaan kulutan enemmän nykyisellä uintityylilläni.. Siksipä en jaksakaan uida kuin 600 m yhteen menoon. Tyylini on jotain sammakkomaista. Olisipa vain silti muutenkin mukavaa olla hyvä uimari.
Löysin tuossa pari viikkoa sitten netistä hyvän saitin, jossa on esitelty mielestäni erittäin järkevä "treenausfilosofia". Tässä linkki, ole hyvä: Artikkeleita compact -harjoittelusta. Homman nimi on vapaat painot, oman kehon käyttäminen sen sijaan, että harjoittelisi pelkästään muutamaa lihasta yhtäaikaa jossain hi-tech -kuntosalilaitteessa. Koordinaatio ja tasapaino korostavat osuuttaan harjoitellessa vapailla painoilla.
Mutta nyt lounaalle! :)
2005-06-25
blogeista
Jaaha. Nyt sitä on sitten valistettu itseään "blogien syvimmästä olemuksesta". The Butt Ugly Weblogin kirjoittaja on sitä mieltä, että blogi pitäisi määrittää sen muodon (t. mekaanikan) kautta, eikä sisällön. Että ns. nettipäiväkirja ei väistämättä olisikaan blogi, jos sen julkaisutapa ei täytä blogin tunnusmerkkejä. Uusin viesti pitäisi näkyä ensimmäisenä.
Minä taas näkisin, että koska sana "blog" tulee sanasta weblog, eli kyseessä on loki eli juuri se päiväkirja. Ehkä eniten sanaa "loki" on käytetty (Suomessa) puhuttaessa lokikirjasta eli laivapäiväkirjasta. Mielestäni oleellista ei ole se, että uusin viesti on ensin. Esim. ne lokikirjathan ovat yleensä ihan konkreettisia kirjoja, eli uusin lisäys tulee niissä luonnollisesti aina loppuun. Oleellista on, että lisäyksen yhteyteen merkitään ajankohta.
Nyt olen sitten lueskellut aamupäivän näitä netin suomalaisia suosittuja blogeja. Hauskinta oli huomata, että muutamissa käytettiin yliviivausta hauskana tehokeinona. Sillä tavalla, että aloitetaan kirjoittamaan jotain sanaa, yl. muka freudilaista lipsahdusta ja se merkataan yliviivattuna ja perään kirjoitetaan se, mitä yritettiin sanoa. Tulikohan tuo nyt riittävän epäselvästi kerrottuna? ;-) Minulla jäi aika hyvä yleiskuva blogeista, ne ovat yleensä aika viihteellisiä ja toisinaan niissä on ihan asiaakin. Silti mun kaikkien aikojen suosikkini on edelleen se siiveniskuja, jonka mainitsin jo ensimmäisessä merkinnässäni! Muutamissa blogeissa yritetään mielestäni liikaa olla hauskoja. Huumori on hyvä lisä, mutta itsetarkoituksena se ei kiinnosta minua.
Minä taas näkisin, että koska sana "blog" tulee sanasta weblog, eli kyseessä on loki eli juuri se päiväkirja. Ehkä eniten sanaa "loki" on käytetty (Suomessa) puhuttaessa lokikirjasta eli laivapäiväkirjasta. Mielestäni oleellista ei ole se, että uusin viesti on ensin. Esim. ne lokikirjathan ovat yleensä ihan konkreettisia kirjoja, eli uusin lisäys tulee niissä luonnollisesti aina loppuun. Oleellista on, että lisäyksen yhteyteen merkitään ajankohta.
Nyt olen sitten lueskellut aamupäivän näitä netin suomalaisia suosittuja blogeja. Hauskinta oli huomata, että muutamissa käytettiin yliviivausta hauskana tehokeinona. Sillä tavalla, että aloitetaan kirjoittamaan jotain sanaa, yl. muka freudilaista lipsahdusta ja se merkataan yliviivattuna ja perään kirjoitetaan se, mitä yritettiin sanoa. Tulikohan tuo nyt riittävän epäselvästi kerrottuna? ;-) Minulla jäi aika hyvä yleiskuva blogeista, ne ovat yleensä aika viihteellisiä ja toisinaan niissä on ihan asiaakin. Silti mun kaikkien aikojen suosikkini on edelleen se siiveniskuja, jonka mainitsin jo ensimmäisessä merkinnässäni! Muutamissa blogeissa yritetään mielestäni liikaa olla hauskoja. Huumori on hyvä lisä, mutta itsetarkoituksena se ei kiinnosta minua.
2005-06-24
Alku aina hankalaa
Ensimmäisen kirjoituksen pitäisi olla jotenkin erityinen? Uskottelen tässä itselleni, että kunhan alkuun pääsen, niin kyllä tämä sitten lähtee rullaamaan ja saan kehrättyä jonkunlaisen punaisen langan.
Olen jo vuosikausia seurannut yhtä blogia netissä ja se on antanut minulle paljon. Tuo seuraamaani blogi on monen tuntema Siiveniskuja. En aio ottaa paineita sen suhteen, että oman blogini pitäisi olla yhtä ansiokas, mutta äänellään se variskin raakkuu ja yhtälailla minullakin on sanani sanottavana kuin kellä tahansa.
Siispä tänään juhlin paitsi juhannusta, myös blogini syntymää. *skool*
Olen jo vuosikausia seurannut yhtä blogia netissä ja se on antanut minulle paljon. Tuo seuraamaani blogi on monen tuntema Siiveniskuja. En aio ottaa paineita sen suhteen, että oman blogini pitäisi olla yhtä ansiokas, mutta äänellään se variskin raakkuu ja yhtälailla minullakin on sanani sanottavana kuin kellä tahansa.
Siispä tänään juhlin paitsi juhannusta, myös blogini syntymää. *skool*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
