ei enää mañana!

No niin. Tänään se alkoi. Loppuelämäni viimeinen päivä. Kaikesta aikomisesta huolimatta en ole vielä saanut itseäni kesäkuntoon. Ja nyt ollaan jo kesän puolivälissä! "Mañana" on todella huono taktiikka. Tänään käyn pilates-tunnilla töiden jälkeen ja illalla juoksemassa puolen tunnin kevyen lenkin, ja selvitän uimahallin kesäaukioloajat. (Huomatkaa, että en sanonut "tänään aion", vaan että tänään "tänään käyn"!) Olen totaalisen surkea uimari, mutta nyt voisinkin hankkiutua johonkin uimatekniikkakouluun, aikuisille tarkoitettuun. Selvitelläänpä, että milloin sellaisia seuraavan kerran alkaa.

Tiistaina pidän lepopäivän (pehmeä lasku ;)), ja keskiviikkona käyn taas juoksemassa. En halua mitään ihmeellistä, liian vaikeaa ohjelmaa. Vaan aloittelen ihan juoksemisella, kun siitä kuitenkin on kokemusta jonkin verran ennestäänkin: Aikoinaan juoksin vuoden verran aamulenkkejä ennen töihin menoa. Uiminen olisi hyvä lisä, ja tahdon oppia sen kunnolla. Tosin sisareni mukaan kulutan enemmän nykyisellä uintityylilläni.. Siksipä en jaksakaan uida kuin 600 m yhteen menoon. Tyylini on jotain sammakkomaista. Olisipa vain silti muutenkin mukavaa olla hyvä uimari.

Löysin tuossa pari viikkoa sitten netistä hyvän saitin, jossa on esitelty mielestäni erittäin järkevä "treenausfilosofia". Tässä linkki, ole hyvä: Artikkeleita compact -harjoittelusta. Homman nimi on vapaat painot, oman kehon käyttäminen sen sijaan, että harjoittelisi pelkästään muutamaa lihasta yhtäaikaa jossain hi-tech -kuntosalilaitteessa. Koordinaatio ja tasapaino korostavat osuuttaan harjoitellessa vapailla painoilla.

Mutta nyt lounaalle! :)