huh helletta

Täällä Krakovassa on aivan liian kuuma. Lämpömittari nousee varjossa uhkaavasti lähelle 40 astetta. Tätä on kestänyt jo monta päivää. Käynti suolakaivoksella oli tervetullutta vaihtelua, sillä siellä on tasaisesti ympäri vuoden 14 astetta lämmintä. Suolakaivos oli todella vaikuttava, eika missään nimessä kannata jättää väliin lopun vapaaehtoista museokierrosta, se oli erittäin mielenkiintoinen. Kaivoksessa oli suurta hyötyä lyhyestä varresta: Samassa ryhmässä kanssani oli viisi hollantilaista lähemmäs kaksimetristä poikaa, heillä oli aika hankalaa kävellä kaivoskäytävissä kaksinkerroin muutaman tunnin ajan. Itse viihdyin erittäin hyvin!


(Suolakiteistä tehty hieno kristallikruunu)

Auschwitzin keskitysleiristä en voi sanoa samaa. Se oli helvetin kuuma helvetti, ilman tuulenvirettäkään sellainen 38-asteinen ilma on aika rankka. Muutenkin ihan kamala reissu, mutta onpahan nyt käyty. Se ei kyllä mun päähän mahdu, etta jotkut turistit ovat niin idiootteja, etta menevät iloisesti hymyillen poseeraamaan Arbeit Macht Frei -portin alle tai Birkenaun kuolemanportin eteen kun ottavat kuvia. Huoh. Niitä on varmaan sitten kiva katsella kotialbumissa. Onkohan ne juuri niitä ihmisiä, jotka tilaavat jotain Alibin kaltaisia julkaisuja kotiinsa? Reissun päätteeksi näytetään n. puolen tunnin mittainen puna-armeijan kuvaama pätkä keskitysleirin vankien vapauttamisesta. Filmi on todella rankkaa materiaalia, sairaita ihmisiä, ruumiskasoja ym. Teatterissa oli useita lapsia katsomassa, sitä kyllä ihmettelen. Miksi sellaista pitää näyttää pienille lapsille? Telkkarissakin tuollaiselle olisi varmaan joku 15-v suositusikäraja?


(Ainoa ottamani kuva hämmästyttävällä hetkellä, ettei ihmisiä sattunut mukaan)

Noita kahta kohdetta voisi pitää tämän alueen pääkohteina. Olenkin siis ollut varsinainen turisti, kun olen käynyt nuo em. kohteiden lisäksi Wavelin linnassa, monissa kirkoissa ja Kazimiersin vanhassa juutalaiskaupunginosassa ja vanhassa kaupungissa kävelyllä ja syömässä paikallisia erikoisuuksia eri ravintoloissa. Ja tietty juonut halpaa olutta (n. euron iso tuoppi). Se maistuukin ihmeen hyvältä tällä helteellä!

Lisää juttua taas myöhemmin, pian koittaa kotimatka. :)

hyttyset, nuo pikkupaholaiset

Aamupaiva menikin sitten lekurilla, ja suolakaivokselle lahto viivastyi hieman: Olen lahdossa taman nettikahvilakaynnin jalkeen. (Taalla kello on 10:45).

Nukuin yon ikkuna auki, ja herasin aamulla siihen, etta minulla oli saarissa aivan jarkyttavia hyttysenpuremia (12 kpl!), isompia kuin 2 euron kolikot ja jokaisessa oli viela komea rakko kaiken paalle. Ja ne kutisivat aivan $@#%#:sti. Ei auttanut muu kuin etsia englanninkielinen laakari (ja se ei muuten ollut helppoa), joka sitten kertoikin minulle, etta puolalaisia hyttysia pidetaan tavallista arhakampina ja etta ne pirulaiset ovat ihan hiljaisia, ettei niita huomaa tavanneensakaan ennen kuin puremajaljista. Aijoo, se laakari oli muuten syntyjaan britti. Ai etta oli ihanaa saada kuulla kunnon englantia vaihteeksi!

Sain sitten reseptin allergialaakkeeseen ja kortisonivoiteeseen. Jeejee. Niin, Suomessakin reagoin tavallista voimakkaammin hyttysiin, mutta en nyt sentaan ole rakkoja niista saanut. :P

kuva polvestani (ja joo, kuvassa on melkein koko polvi.. paukama on aika iso)



Nyt sitten etsimaan bussia, joka veisi minut Wieliczkaan. -->

kieliongelmia Puolassa

Taalla sita ollaan Puolassa. Via Baltican (E67) liftaaminen on sujunut varsin kivuttomasti - aina siihen asti, kunnes paasin Puolaan. Rajalle tuntui loppuvan englanninkielen taito. Vahaisen kokemukseni mukaan niin latvialaiset kuin liettualaiset nuoret ihmiset osaavat todella hyvin englantia. Nama puolalaiset, nuoretkaan, eivat tunnu osaavan yleensa sanakaan englantia. Liftaaminen sujuu heikonlaisesti, kun ei ole yhteista kielta. Siirryin suosiolla bussin ja junan kayttajaksi.

Bussilla matkaaminen olikin sikahalpaa, n. 80 km taittui 10 zlotylla, eli n. 2,5 eurolla. Juna olikin sitten jo kalliimpi, n. 80 zlotya eli 20 euroa 300 km:n matkalta. Junalla liikkuminen on taalla paljon enemman "extreme-urheilua" kuin liftaus: Jo lipun ostaminen oli hankalaa. Lopulta kun sain lipun, huomasin, ettei siina kerrota etta mille sektorille, laiturille ja raiteelle Varsovan asemalla olisi pitanyt menna. Paikkalipussa kerrotaan vain vaunu ja paikan numero. Onneksi puolalaiset ovat erittain avuliaita vaikka kommunikointi onkin hankalaa: Lopulta yksi poitsu vei minut melkein kadesta pitaen oikeaan paikkaan junaa odottamaan. Aikaa tama silti vei, joten onneksi olin varautunut asiaan ja tullut hyvissa ajoin: n. puoli tuntia riitti siihen, etta paadyin oikealle laiturille ajoissa.

Junaa ei alkanut kuulua, mutta tuli jokin puolankielinen kuulutus, jonka jalkeen ihmisjoukot alkoivat virrata pois laiturilta, ja paattelin, etta minunkin kannattaa seurata mukana. Hyva niin, silla junan lahtopaikka oli vaihdettu ihan toiselle puolelle asemaa, enka olisi ikina osannut sinne muuten kuin muiden vanavedessa. Matkaa uuteen lahtopaikkaan oli varmaan 300 m. Junassa oli nuorimies, joka osasi kertoa, etta asemalla oli ollut junaonnettomuus, paikallisjuna ja pikajuna olivat tormanneet. Lahtomme viivastyi lopulta tunnin.

Asustelen taalla "omassa yksiossa", 17 e /yo. Minulla on pieni keittio, makuuhuone kahdella vuoteella ja kylpyhuone, jossa on amme. Asunto on hyvin siisti, joskin nukkavieru. Se on sata vuotta vanhassa kivitalossa ihan Krakovan vanhan kaupungin kupeessa, kavelymatkan paassa kaikesta. En tieda, sainko neuvoteltua asunnolle hyvan hinnan vai en, mutta olen ainakin ihan tyytyvainen!

Huomenna taidan menna Wieliczkan suolakaivokselle. :)

pihkasydämiä

Olen Riiassa. Olen tänään ostanut kavereille tuliaisiksi meripihkasydämiä. Semmoisia pieniä ja keveitä, helposti mukana kulkevia. Riika on rakastavaisten kaupunki, ainakin täällä näkyy paljon nuoria pareja käsikädessä kävelemässä tai puistonpenkeillä sylikkäin. Mutta kyllä täällä sinkkukin viihtyy. :)

Hostellini on ihan uusi ja viihtyisä muuten, mutta sisäänkäynti tapahtuu strippiklubin lävitse, ja se on aika "sleezy". Riian yöelämä näyttäisikin olevan joko pubi- tai strippiklubielämää. Päivällä tunnelma on aivan eri, kuin olisi eri kokonaan eri kaupungissa! Vanha upea kaupunki täynnä toinen toistaan upeampia kivitaloja ja kirkkoja.

Sitä ihmettelen, että miten nämä riiattaret pysyvät pystyssä korkokengillään ihan uskomattoman muhkuraisilla mukulakivikaduilla? Itse olisin jo nyrjäyttänyt nilkkani sellaisissa kengissä.

Laitan tänne jotain kuvia, sitten kun tulen kotiin, nyt kun ei ole käytössä kuvankäsittelyohjelmia ja kuvat ovat tiedostokooltaan turhan isoja.

Tässä olisi kuva tyypillisestä mukulakiveyksestä Balttian maissa:


Huomenna taidan jatkaa matkaani kohti Puolaa, Latvia saa jäädä taa...

matkakuume

Mikä siinä on, että joka kerta kun olen lähdössä matkalle, en osaa rentoutua ennen kuin olen päässyt junaan/lentokoneeseen/autoon? Kotona vain kävelen ympyrää ja tarkistelen, että onhan nyt kaikki tehty. Onhan kukat kasteltu. Laskut maksettu. Onhan jääkaapista vanhentuvat ruoat poissa. Onhan sellaiset sähkölaitteet irti seinästä, joiden ei tarvitse olla päällä. Onhan kaikki mukana. Avaimet? Kukkaro? Ja sitten laukkaan kokoajan vessassa kuin mikäkin hermoheikko.

Puuh, pääsis jo lähtemään :)

pro-pakkaaja

Kuukauden kestävä kesälomani alkaa virallisesti maanantaina.

Nyt alkaa olla kuukaudeksi pakattu kamat pikkurinkkaan. 32-litraiseen rinkkaani jäi vieläpä tilaa. :) Aiempina vuosina olen käyttänyt 28-litraista reppua, mutta se on kotoa lähdettäessä ollutkin sitten ihan täynnä ja esim. matkalla ostetut eväät on pitänyt kantaa kangaskassissa. Otan nytkin kangaskassin mukaan, sellaisen olalla kannettavan, että olisi joku laukku silloinkin, kun saa jätettyä rinkan jonnekin tavarasäilytykseen.

Rinkassani on hyvät heijastimet, kiinteä sadesuoja, sopivasti pikkutaskuja ja kätevä pieni vetokatjutasku lantiovyöllä. Selkäosa on sellainen, että ilma pääsee hyvin kiertämään repun ja selän valissä.

Pakkaan tavarat erikokoisiin minigrip-pusseihin, jolloin kosteus ei pääse yllättämään ja tavarat ovat helposti haettavissa rinkan uumenista. Pakkaan mukaan lähinnä tummia vaatteita, sillä hostelleissa tai itsepalvelupesuloissa voin silloin pestä ne yhdellä kertaa.

Muuta mukaan otettavaa:
- muovimuki, -lautanen, lusikka, veitsi
- kynä, vihko
- kännykkä + laturi
- aurinkovoide, hattu, aurinkolasit
- kosteuspyyhkeitä
- hammasharja ja -tahna
- kampa
- rakkolaastarit
- pelikortit
- henkkarit ja niistä kopiot
- matkavakuutuksen tiedot
- kohdemaiden kartat

Blogin päivitys on kiinni nettikahviloista seuraavan kk:n ajan :)

atsiuh

Tämän sivun vasemmassa yläreunassa on mun ööga. Kuva on otettu talvella. Tänään saisi vähän erilaisen kuvan, kun silmät verestää ja luomia turvottaa: En ikinä muista ajoissa hankkia troppia ja olen "loppukesälle allerginen". (Toisekseen en edes meikkaa kesällä, kun se tuntuu ällöltä jos on hiki, että siinäkin mielessä ois erilainen kuvatus)

Talvella kesää haikailleissa ei koskaan muista sitä, että kesällä niiskutetaan nenä punoittavana ja aivastellaan sarjassa. Loppukesä on alkanut, kun heinät kukkivat.

Menenpäs tästä apoteekkiin ostamaan Heinixiä. :P

lapsettomuuden valinneiden puolesta

Olen seurannut jo pitkään tuota niin loistavaa Siiveniskuja-blogia. Monista asioista olen eri mieltäkin, mutta esim. tänään siellä oli sellainen kirjoitus, jossa on hyvin paljon asioita, jotka ovat aivan kuin minun suustani.

Olen huomannut täsmälleen saman kuin Minttukin... eli perheettömänä minulla ei tunnu olevan minkään valtakunnan oikeutta sanoa mielipidettäni perhe-elämästä tai vaikka lastenkasvatuksesta, koska minä en ole äiti. On se vaan kumma, että nämä samaiset mammat - jotka loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten, jos heidän kanssaan ei ole samaa mieltä perheasioista - sallivat itselleen oikeuden puhua asioista, joista heillä ei ole kokemusta.

Sen minkä sallii itselleen, se pitää sallia myös muille! ..Ja siitäkin on vielä pitkä matka suvaitsevaisuuteen.

Minäkin olen kyllästynyt siihen, että jotkut ihmiset tulevat tietäväinen ilme naamallaan selittämään minulle, että "vielä se sinäkin huomaat eläväsi perheonnea, ja muuttuu ääni kellossa". Ei voida sitten millään uskoa, että tämä lapsettomuus voi olla tietoinen valinta. Jos koitan selittää, että olen tyytyväinen tilanteeseeni, niin annetaan ymmärtää, että on säälittävää olla yksin ja lapseton ja että olen "muka-onnellinen". Että on pelkkää defenssireaktiota ja selviytymisstrategiaa uskotella itselleen, ettei muka haluaisi lapsia. Argh.

Usein nämä samaiset tyypit ovat toisaalta sitä mieltä, että sinkkuus ja lapsettomuus olisi itsekästä. Mutta eikö lapsenteko voi ihan yhtälailla olla itsekästä? Ja oikeastaan, mikä siinä itsekkyydessä edes on niin kamalaa?

Kiitos Minttu. Tästä lähtien tulen lainaamaan sinulta tuota lausahduksen:
Te ette tiedä, miten paljon lapseton elämä antaa ja mistä jäätte paitsi, jos hankitte lapsia!

liian hienot ilmat!

..että olisi aikaa istuutua ja kirjoittaa. :)
Mutta kohta koittaa kesäloma ja sitä myöten se kauan odotettu kesälomareissukin tässä häämöttää. Pikkuhiljaa voisi alkaa pakata. Ja muistaa se fakta, että reissun mukavuus on kääntäen verrannollinen matkatavaroiden painoon nähden!

Kohta olis synttäritkin, mutta tänä vuonna ne tulee vietettyä reissun päällä. Ja se on sit ännännen kerran 25, jos joku kysyy. :P

roska päivässä

Eilen oli yhtä upea päivä, kuin tänäänkin näyttäisi tulevan. Olimme kaverini kanssa piknikillä läheisessä puistossa ja ainoa asia, joka rikkoi hyvää tunnelmaa oli roskaisuus. On se kumma, että ihmiset heittelevät roskia ulos, tuksin heillä nyt kotonaankaan on lattiat niitä täynnä?

Se on totta, että kaupungissa on usein liian vähän roska-astioita, mutta itse ainakin laitan roskani vaikka laukkuun siksi aikaa, tai jos kyseessä on joku sotkeva roska (esim. jäätelöpaperit) niin kuljetan sitä käsissäni kunnes roskis tulee vastaan. Olisi oikeastaan hyvä idea kuljettaa muovipussia laukussa mukanaan, niin saisi kaikki omat roskansa vietyä helposti mukanaan.

TV:ssä tuli tänään jossain ohjelmassa esittely suomalaisen naisen alkuunpanemasta, kuulemma kansainvälisestikin tunnetusta, aivan loistavasta roskaliikkeestä. Aivan huippujuttu, itse ainakin aion kantaa korteni (vai pitäsikö sanoa 'roskani'? ;)) kekoon.

länsimaissa lomaillaan

Heinäkuussa on yks hemmetin hieno juttu. Spammin määrä tippuu varmaan sen 90%. Ihmiset ovat lomilla ja sitä myöten spammaajien hyödyntämät koneet ovat kiinni...

Hetkeen ei siis tarvitse vastaanottaa kovin montaa peniksen suurennus - tai C-i@lis-mainosta, eikä hornyjen kotiäitien eikä villien college-tyttöjen videoita yritetä hetkeen myydä sille promillen tuhannesosalle (*, jotka tekevät spämmäämisestä kannattavaa liiketoimintaa. Miksiköhän kaikki spämmi on muuten osoitettu miehille? Tuli vaan mieleen.

*) hatusta tempaistu luku! Enpä tiedä onko tuosta mitään tietoa, että moniko ostaa mitään spämmin seurauksena, mutta jonkun on pakko, koska muuten tuommoista ilmiötä ei liene olisi?

terroristi-isku Lontoossa

Lontoo sai yllättäen olympialaisten saamisen juhlinnan jälkeen kokea terrori-iskun räjäytysten muodossa joillakin metroasemillaan ja muutamissa busseissa. Nyt sitten odotellaan, että kuka ilmoittautuu iskun tekijäksi, jos kukaan.

Että semmoista. Sairas maailma. :(

Tuo linkki ei toimi kovin hyvin, taitaa olla BBC:n saitilla ruuhkaa.

Tämä on epävirallisempi lähde, mutta linkki ainakin toimii hyvin
Wikipedia: London Transport Explosions

mennen, old spice ja off..

Uaah, aamulla taksissa istuessani voin lähes pahoin, kun kuski oli kai aamulla innostunut vähän käyttämään Menneniä, Old Spicea tai Offia.. Helteellä se vielä oikein korostuu.

Nämä hajuterroristit ovat usein vanhempia ihmisiä (50+). Voisiko tästä pätellä jotain sellaista, että iän myötä hajuaisti heikkenee radikaalisti?

Samaa voisi kuvitella myös sen perusteella, että sekä Jacques Chirac ja Silvio Berlusconi eivät pidä suomalaisesta ruoasta. Heidän nenäänsä ei tuoreet hyvät raaka-aineet taida tuoksua laisinkaan ja silloinhan makuaistikaan ei tunnetusti toimi..? Tarvitaan varmaan paljon mausteita, että semmoiset vanhat makuaistinsa turruttaneet paapat maistaisivat yhtään mitään? :P

Radiossa sanottiin aamulla, että Alexander Stubb on esittänyt Chiracille päivälliskutsun kotiinsa, tarjolla olisi suomalais-brittiläinen menyy. Stubbin vaimo on britti?
(Lisäys: Asiasta näkyi olevan myös Stubbin blogissa.)

Käyttävätköhän Chirac ja Berlusconi jotain vahvoja "äijä-tuoksuja"?

reissuvitutus

Olen työmatkalla. Kivaa istua päivät sisällä, kun ulkona paahtaa helle. Sisällä paahtavat tietokoneet kuumana ja pinna kiristyy. Ilmeisesti pinna ei sitten laajene lämmössä, vaan päinvastoin? ;)

Mutta että mua ottaa päähän. Eilen laitoin hotellihuoneen oveen Älä häiritse -lapun, ja naapurihuoneen dorka oli sitten päättänyt ottaa sen omaan oveensa. Niinpä siivoja oli käynyt sitten siivoamassa mun huoneen, vaikka nimenomaan en sitä tahtonut. (Mua ärsyttää, että joku tuntematon sorkkii mun tavaroita poissaollessani.)

Enpä juuri muuten taitaisi miettiä asiaa, mutta lukioaikana kaverini oli hotellissa siivojana, ja hän kertoili kaikenlaisia juttuja siitä, että mitä ihmisillä on huoneissaan. Mun mielestäni semmoinen nuuskiva siivoilu loukkaa mun yksityisyyttäni. Ainakin jos kovin tarkkaan syynäillään, että mitä on mukana (kuten se kaverini ainakin oli tehnyt). No, samapa sille, pikkujuttuhan tuo loppujen lopuksi on.

Tänään menen töiden jälkeen hierojalle, jospa se vähän rentouttaisi. :)

Ihmissuhdeportaikko

Huhhuh. On ollut niin rankka shoppailupäivä, että voisin kaatua sänkyyn ja nukkua huomiseen. Kiertelyn tuloksena mukaan tarttui sifonkihame, silkkihuivi ja alusvaatteita.

Eilinenkin vielä verottaa, kun lähdettiin tyttöjen kanssa radalle. (Booli oli suksee!)

Juttelimme tyttöjen kanssa etkoilla siitä, että hyvä seurustelusuhde vaatii sen, että pariskunnan pitää olla ystäviä keskenään. Että oikeastaan seksi on se, joka muuttaa ystävyyssuhteen luonteen siten, että puhutaan rakkaussuhteesta. Pähkäilimme sitten asiaa tutustumisesta alkaen, ja päädyimme seuraavaan:

Meistä monilla on ehkä useitakin
1) hyvänpäiväntuttuja (+seksi = yhden yön jutut)
..kenties muutamia:
2) kavereita (+ seksi = ns. vakipano tai seurustelusuhde, joka ei välttämättä jatku ikuisuuksia, jos ei edetä seuraavalle tasolle)
..todella harvoja:
3) ystäviä (+ seksi = hyvä seurustelusuhde)

Eikös se aikalailla noin mene?

No. Eilen illalla sitten törmäsin yhteen hyvänpäiväntuttuun - oikein kivan näköiseen ja mukavaan mieheen - ja päädyin nukkumaan hänen luokseen.. Ja todellakin vain nukuimme, kello puoli viisi aamulla ei oikein olisi muuhun kyetty. (Oli aika hikistä, kun olimme aivan kietoutuneet toisiimme. :D)

Aamulla minulla tuli äkkilähtö, kun olin sopinut jo aiemmin tapaavani kaupungilla rakkaan ystäväni. No, vaihdoimme miehen kanssa puhelinnumeroita. Saapa nähdä, että mitä tästä seuraa, jos mitään.

Toivottavasti päädymme tuon kolmivaiheisen ihmissuhdeportaikon 2. askelmalle. Ensimmäinen taso kun ei kiinnosta minua, ja kolmas taso on kovin kaukainen ajatus. Ystäviä ei kasva puissa ja ystävyyden muodostuminen vie todella paljon aikaa. Niin monen asian pitäisi sopia yhteen, ja kulua paljon aikaa, että ystävystyminen olisi mahdollista.

ai niin.. (booliohje)

Tänä iltana grillataan kavereiden kanssa.
Tai muut saavat hoidella ruoanlaiton, koska mä teen boolin:

0,5 l absolut vodkaa
1 plo puolukkaviiniä
2 litraa karpalomehua (makeutettua)
Sydämen muotoisia karpalomehu-jääpaloja

On muuten hyvää. :)

sinkkuudesta

Olen ollut sinkkuna jo muutaman vuoden. Minulta kysytän usein, että "miten on mahdollista, ettei sinunlaisesi nainen seurustele". Tai sitten koko asiaa epäillään ja sanotaan että "kyllä sulla joku on, kerro nyt"..

Voi huokaus. Miksi niin monet tuntuvat ajattelevan, että täytyisi olla jotenkin surkea ja epäonnistunut tyyppi, että voisi olla pitkään sinkkuna? Että uusjakoon joutuneista parhaat kerätään heti päältä, ja tähteeksi jää vain ne, jotka eivät kelpaa kenellekään? Tai jotka ovat niin kranttuja, etteivät itse kelpuuta ketään?

Miksei joku voi vain valita, että haluaa ensisijaisesti olla sinkku? :P Miksi pitää automaattisesti ajatella, että sinkussa on pakko olla joku paha vika?

Minusta on ihanaa elää omassa rytmissäni, siivota silloin kuin huvittaa, käydä usein ulkona syömässä ja lähteä vaikka matkoille ihan ex tempore. Ja ihaninta on se, etten ole tilivelvollinen kuin itselleni. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, vaan saan tehdä itse kotia ja elämäänsä koskevat päätökset. Kukaan ei nalkuta, vaikka ostan itselleni ihanan vaateparren, joka on niin kallis, että elelen sitten kuukauden kaurapuurolla tasatakseni taloutta. Kukaan ei moiti, vaikka valvon aamuyöhön koneen ääressä. Voin hyvällä omallatunnolla flirttailla kenen kanssa huvittaa.

Tietenkin parisuhteessa on omat hyvät puolensa, mutta olen oppinut pitämään enemmän siitä, että sinkkuudessa on mielestäni vähemmän huonoja puolia kuin parisuhteessa elämisessä.
Listaan tähän sinkkuuden huonot puolet (IMO):
1. ajoittainen läheisyyden kaipuu, johon ei löydy lääkettä kotoa
2. seksiä ei saa ehkä niin usein kuin parisuhteessa
3. yksin eläminen on suhteessa kalliimpaa kuin parisuhteessa
4. saa aina kuunnella sitä samaa virttä, että "miten voit olla sinkku?"

Muuta valittamista minulla ei tästä tilanteesta ole. Kun vertaan itseäni siihen, joka olin silloin kun seurustelin, niin väittäisin olevani tasapainoisempi, positiivisempi ja onnellisempi kuin silloin. Ehkä sellaisia suuria onnenhetkiä ei tule yhtä usein, mutta toisaalta niitä pahimpia surkeita olotiloja ei ole ollenkaan. Onnellisuuden käyräni on tasaisempi ja keskiarvoltaan korkeammalla kuin parisuhdeaikoina.