sattumia, eli hirsipuu, protestanttimarttyyrit, Englannin kuningashuone, tomaattimehu ja Mark Twain

Hassua, miten joskus päivässä parissa eteen putkahtelee sattumalta asioita, joilla on yhteyttä toisiinsa. Nyt kävi niin, eli nämä jutut ovat tulleet vastaan alle kolmen vuorokauden kuluessa.

Minulla on ollut jo pitkään aloitussivunani The Free Dictionary. Siellä on nyt jonkun aikaa ollut hirttopuu - muistattehan tuon lapsuuden sana-arvausleikin?

Olen aloittanut päiväni aina yhdellä pelillä ja aina tähän päivään asti arvannut sanan oikein, ennen kuin hirttosilmukka on kuristunut kaulaan. Tänään kuitenkin kävi ohraisesti. Arvaamatta jäi Ridley. Sittemin luin, että Nicolas Ridley oli paitsi Lontoon piispa, myös protestanttimartyyri. Hänet oli tuomittu jo kertaalleen kuolemaan reilusti ennen hirsipuupeliäni. Ridley-paran henki vietiin jo 1555 protestantteja julmasti vainonneen kuningatar Maryn aikaan, eli tuon kuningattaren, jonka kutsumanimi "Bloody Mary" on myös tomaattisen, krapulan säikäyttävän, tunnetun drinkin nimi. [On muuten tosi pahaa!] Ja arvatkaapas, kuka teki eilen illalla tomaattimehua? Minä. Tosin join sen ilman vodkaa ja worcester-kastiketta.

Mielenkiintoinen sattuma, että protestanttimarttyyri-aihe tuli vastaan jo sunnuntaina, kun tulin katsoneeksi telkkarista Prinssi ja kerjäläispoika -elokuvan, joka perustuu Mark Twainin samannimiseen klassikkoon, joka löytyy e-kirjana netistäkin. Mark Twainin kirjassahan seikkailee 9-vuotias Edvard VI. Elokuva on aika uskollinen kirjalle. (Tosin perustan ajatukseni uskollisuudesta sille pohjalle, että olen lukenut kirjan edellisen kerran yli kymmenen vuotta sitten.) Kerjäläispojan kanssa osia vaihtanut prinssi näkee vankityrmässä protestantti-naisen, Janen, joka lopulta poltettiin roviolla prinssin silmien edessä. Tänään tarkistin ettei kirjassa mainittu nimeltä roviolla poltettuja naisia, joita oli kaksi. Onkohan elokuvan Jane nimetty Edvardin sisaren mukaan, olihan heillä sama kohtalo? Jane Grey ehti olla kuningatar vain yhdeksän päivää Edvardin kuoleman jälkeen, kun hänet mestattiin protestanttiutensa tähden ja valtaan astui tuo pahamaineinen Mary I Verinen.

Lopuksi vielä Mark Twainin sanomaa:

The man who doesn't read good books has no advantage over the man who can't read them.

leffa hävisi taas kirjalle..

Katsoin telkkarista hiljattain Kapteeni Corellin mandoliinin. Ei vakuuttanut. Kirja on sata kertaa parempi: Elokuva jää vain raapaisuksi, jossa hahmoja ei edes tunnista samoiksi kuin kirjassa. Sitten en voi olla vielä ihmettelemättä, että miksi Cage on niin usein sankariroolissa vaikka ei täytäkään sankarin tunnusmerkkejä? Karsimaa löytyy kyllä, mutta komeutta ei.. Cage on semmoinen antikomea sankari.

Taidan taas vähäksi aikaa unohtaa leffat ja suunnata kirjastoon!

Ai niin, kommentoidaanpa vielä sitä, että kuinka ärsyttävää on, kun ihmiset käyttävät väärin sanaa "rakastaa". On eri asia olla ihastunut kuin rakastaa! Jos sydämesi sykkii nopeammin ajatellessasi jotain ihmistä, olet ihastunut. :P

jos et sä soita

Huokaus. Mikä se on sellainen ystävä, joka ei vastaa puhelimeen eikä laita tekstiviestiä, jos tätä yrittää tavoitella? Ja sitten ehkä parin päivän päästä soittaa, että "olit tässä soitellut, on ollut vähän kiireitä".

En millään jaksaisi odottaa elonmerkkejä paria päivää! Miksei voi soittaa lyhyttä puhelua tai laittaa vaikka tekstaria, että "nyt on hektistä, sopiiko jos soittelen parin päivän päästä?"

Sellainen helpottaisi huomattavasti odottavan mieltä ja asian voisi lykätä mielestään sovittuun yhteydenottoon asti.

Ja kaiken lisäksi olen sanonut tästä asiasta parikin kertaa ja saanut vastauksesi, että "joojoo, niinhän se on, ymmärrän." Mutta toiminta, se vain ei muutu!

Musta tuntuu siltä, että selviän vähemmällä stressillä, jos jäädytän välit. :P