sinkkuudesta

Olen ollut sinkkuna jo muutaman vuoden. Minulta kysytän usein, että "miten on mahdollista, ettei sinunlaisesi nainen seurustele". Tai sitten koko asiaa epäillään ja sanotaan että "kyllä sulla joku on, kerro nyt"..

Voi huokaus. Miksi niin monet tuntuvat ajattelevan, että täytyisi olla jotenkin surkea ja epäonnistunut tyyppi, että voisi olla pitkään sinkkuna? Että uusjakoon joutuneista parhaat kerätään heti päältä, ja tähteeksi jää vain ne, jotka eivät kelpaa kenellekään? Tai jotka ovat niin kranttuja, etteivät itse kelpuuta ketään?

Miksei joku voi vain valita, että haluaa ensisijaisesti olla sinkku? :P Miksi pitää automaattisesti ajatella, että sinkussa on pakko olla joku paha vika?

Minusta on ihanaa elää omassa rytmissäni, siivota silloin kuin huvittaa, käydä usein ulkona syömässä ja lähteä vaikka matkoille ihan ex tempore. Ja ihaninta on se, etten ole tilivelvollinen kuin itselleni. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, vaan saan tehdä itse kotia ja elämäänsä koskevat päätökset. Kukaan ei nalkuta, vaikka ostan itselleni ihanan vaateparren, joka on niin kallis, että elelen sitten kuukauden kaurapuurolla tasatakseni taloutta. Kukaan ei moiti, vaikka valvon aamuyöhön koneen ääressä. Voin hyvällä omallatunnolla flirttailla kenen kanssa huvittaa.

Tietenkin parisuhteessa on omat hyvät puolensa, mutta olen oppinut pitämään enemmän siitä, että sinkkuudessa on mielestäni vähemmän huonoja puolia kuin parisuhteessa elämisessä.
Listaan tähän sinkkuuden huonot puolet (IMO):
1. ajoittainen läheisyyden kaipuu, johon ei löydy lääkettä kotoa
2. seksiä ei saa ehkä niin usein kuin parisuhteessa
3. yksin eläminen on suhteessa kalliimpaa kuin parisuhteessa
4. saa aina kuunnella sitä samaa virttä, että "miten voit olla sinkku?"

Muuta valittamista minulla ei tästä tilanteesta ole. Kun vertaan itseäni siihen, joka olin silloin kun seurustelin, niin väittäisin olevani tasapainoisempi, positiivisempi ja onnellisempi kuin silloin. Ehkä sellaisia suuria onnenhetkiä ei tule yhtä usein, mutta toisaalta niitä pahimpia surkeita olotiloja ei ole ollenkaan. Onnellisuuden käyräni on tasaisempi ja keskiarvoltaan korkeammalla kuin parisuhdeaikoina.