joku raja

Kävin kirjastossa maksamassa myöhästymismaksuja jotain 15 e. Vanhassa rahassa melkein satanen! Harmi juttu, että niitä rahoja ei käytetä kirjaston hyväksi, vaan ne menevät kaupungin kassaan ja sieltä ties minne.

Matkalla kirjastoon minua pyydettiin allekirjoittamaan Joku raja -kampanjan vetoomus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Tein sen kyllä, vaikka en niin kovin adressien tehoon usko. Vetoomus luovutetaan pääministerille seuraavana naisten päivänä.

Itse en ole koskaan joutunut kokemaan väkivaltaa henkilökohtaisesti. Viime aikoina olen kyllä herännyt huomaamaan, että olen siinä asiassa onnekas, sillä tuntuu siltä, että niitä on enemmän, jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi kuin niitä, jotka eivät.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa mustasukkaisuudesta, mutta jätetään se aihe toiseen kertaan, sillä minua sieppaa tällä hetkellä niin rankasti ko. aihe, etten saa kirjoitettua juttua maltilla.

Ensi kertaan!