kaukokaipuu

Tihkuu vedensekaista lunta. Kotimatkalla kenkäni kastui, kun astuin ajatuksissani rapakkoon. Kotona ei ole leipää eikä maitoa, enkä jaksaisi millään lähteä tuonne loskan sekaan kauppareissulle.

Pitäisi lukea tenttiin, mutta minä olen vain etsiskellyt uusia blogejä luettavakseni. Löysin aivan ihanan blogin - joka ehkä loppuu lähiaikoina, sillä kyseessä on matkakertomus ja matkalainen kirjoittaa pian palaavansa Suomeen. Yhtäkaikki, se herätteli uinuvaa kaukokaipuutani.

Kaukokaipuu on sellainen turhauttavan odotuksen ja määrittelemättömän halun sekoitus, joka muuttuu kihelmöiväksi riemuksi silloin kun voi sulkea kotiovensa takanaan, selässä reppu ja määränpäänä oman elinpiirin ulkopuolinen maailma.

Äsken soi puhelin. Se ystävä, josta mainitsin edellisessä postauksessani, soitti. Kummallista. Ei olla nähty yli vuoteen. No, loppukuusta näemme. Aika ihanaa. :)