muutama poiminta Vanhan rouvan lokikirjasta

Luin eilen loppuun tuon Kyllikki Villan matkakertomuksen. (Vanhan rouvan lokikirja, ISBN 952-471-760-3) Pidin kovasti kirjasta, vaikka olihan se väliin toistelua ja jankkaamistakin - no, mitäpä se kuukausien matkustelu rahtilaivalla lopulta onkaan - ja aika paljon oli negatiivista: Ehkä se silti oli enemmän vanhuuden haikeutta ja luopumisen kuvausta. Kirjoittaja on kuitenkin hyvin sympaattinen ja kunnioitusta herättävä hahmo, ihanan viisas vanhus.

Lukiessani taitoin kirjan hiirenkorvalle neljä kertaa, että voisin helposti napata muutaman ajatuksen talteen kirjan luettuani. Tässä ne ovat:

-- olisi pitänyt korostaa, että "miten niin elämän pitäisi olla helppoa" ja "eihän mitään kestävää onnellisuutta voi olla". (s. 140)

Niinhän se on! Ei mikään onni kestä ikuisesti, ja kaikkeen kyllästyisi, jos elämä olisi aina vain helppoa. Helppoudessa on sekin pahan puoli, että se ei pakota kehittymään vaan taannuttaa.

Kun TV-toimittaja kysyi, pelkäänkö vanhuutta, aloin puhua vanhuuden mielenkiintoisuudesta. Sitten se kysyi pelkäänkö mitään, ja sanoin etä on mulla pelkoja. Sanoin etten osaa niitä eritellä, mutta joskus sitä on peloissaan. Olen sitten jälkeenpäin ajatellut, että jos sanon että pelkään sitä ja sitä - tautia, liikennettä, jotakin - silloin minä jo rationalisoin sen ja analysoin onko syytä pelätä, ja silloin se on jo hallinnassa. Mutta olisin voinut vähän laajentaa sitä ja sanoa että toisinaan olen peloissani, koska olen tavallaan tietoisempi ihmisen hauraudesta ja alttiudesta vaaroille ja kaiken uhkaavuudesta. Tavallaan käyttäisin mieluummin sanaa ahdistunut kuin peloissaan, mussa sinä tilanteessa osasin vain sanoa, että sitä on peloissaan. Melkein kaikki pelot, joita rupeaa nimeltä mainitsemaan, voi ratinalisoida. (s. 180)

Tämä ajatus pelkojen hallinnasta tuntui omakohtaiselta. Jos joku asia pelottaa, se pitää eritellä ja analysoida, ottaa siihen etäisyyttä ja siten se ei saa otetta eikä johda hallitsemattomaan käyttäytymiseen tai lamaannutta, vaan pelosta huolimatta kykenee toimimaan kun antaa järjelle vallan. Voihan järki sanoa niinkin, että jokin asia on parasta jättää tekemättä, jos riskit ovat liian suuret. Ilman pelkoa sitä olisi peloton. Jos pelkää ja kohtaa pelkonsa, silloin on rohkea.

-- matkalla niissä tilanteissa on yksin. Se on ehkä matkan idea. Itsensä koetteleminen. (s. 307)

Näin näkisin mielelläni matkustamisen! En ole niinkään huvintäyteisten pakettimatkojen perään, vaan oikean matkustamisen. Niin kuin ystäväni minulle kerran sanoi, "You're not a tourist but a traveller".

Ihan kirjan lopussa mainitaan jonkun espanjankielisen elämäkerran sivuilta poimittu ajatus:

Matkaa on aina pidetty rakkauden hautaamisena, hyvänä rakkauden hautaamisen tapana.

Ja sitähän se on! Oikeasti pieleen menneeseen rakkauteen ei auta mikään muu kuin aika, ja pitkällä matkalla aika kuluu ja on niin paljon muuta ajateltavaa, että sydänsurut haalistuvat.

Mitähän sitä lukisi seuraavaksi?