puhu hänelle

Eilen illalla katsoin vuokraleffan, Pedro Almodóvarin elokuvan Puhu hänelle (Hable con ella). Se oli aika ihmeellinen elokuva. Kauniisti kuvattu, surumielinen, erilainen rakkaustarina. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Sinänsä aivan kamala tarina oli puettu viattomuuteen ja sellaiseen "rakkauden utuun", että aivan unohtui, kuinka karsea sellainen tarina todellisuudessa olisi.

Elokuvaan upotettu lyhyt mykkäelokuva, Amante menguante, oli mainio ja upeasti toteutettu, siinä oli tavoitettu aidonoloista 20-luvun mykkäelokuvamenoa, joskin rohkeampaa kuin mitä odottaisi aidolta? Tai mistäpä minä tiedän, kun en ole nähnyt kuin sellaisia, joissa ei ole alastomuutta: Ei kai sen perusteella voi olettaa, etteikö niitä voisi olla. Ainakin ajalta löytyy alastonvalokuvia. Törmäsin sellaiseen kirjaankin kirjakaupassa aika vasta -- miksei sitten olisi filmejäkin, en tiedä.

Pedro Almodóvar on tarinankertojana samaa sarjaa kuin Paulo Coelho! Molemmat osaavat kertoa tarinoita kuin unessa, ilman kannanottoja sen puolesta, että mikä on oikein ja mikä on väärin, jättäen jälkeensä hämmentyneen katsojan/lukijan, jonka pitää itse päättää miten asia on, kun valmista vastausta ei tarjoilla lautasella.

Suurin osa massoille tarjoiltavasta viihteestä kun on aika pitkälti valmiiksi pureskeltua, siksipä tällainen taviskuluttaja ei osaa enää edes odottaa muuta! Valmiiksi nauretut sitcomit on hei just siitä hyviä, että tietää ees sen, että missä kohtaa pitäisi nauraa? ;)