Ambrose Bierce on aikoinaan määritellyt asian näin:
"Love: A temporary insanity curable by marriage"
Nykypäivänä ei tarvita edes avioliittoa rakkauden tappoon, kyllä se tavallisen avoliiton tavallinen arkikin näkyy niin tekevän.
Jaa, että mistäkö tämä aihe? No avoliitossa asuva opiskelukaverini yritti eilen kutsua minua saunomaan, "kun avovaimoke on työmatkalla". Phew.
5 kommenttia:
Vaimoke on kyllä kamala sana. Vähän niin kun vaimo, muttei kumminkaan, antaa silti olettaa, että jo tavallaan vaimo eli nainen jota kohdellaan kun vaimoa, mutta ei ikinä aiota tehdä vaimoksi.
Vaimoke on käsittääkseni sanan vaimo pienennysmuoto? Kaipa sen voi nähdä joo hellittelynimenä tai vähättelevänä..
En itsekään pidä ko. sanasta.
Olettekos nähneet Ansa Ikosen Vaimoke-nimisessä elokuvassa?
En ole nähnyt Ansaa kyseisessä elokuvassa ainakaan muistaakseni, vaikka joskus ehkä noin 15 vuotta sitten vanhat kotimaiset elokuvat suosikkeja olivatkin.
Mutta vaimokkeesta mulle tulee mieleen jotenkin sellainen "ei-niin-vakavalta-kuulostava-juttu". Eli vähän niin kuin tässä että voidaan kutsua työkaveri saunomaan, kun vaimoke on poissa.
Muihin kamaliin ilmauksiin mennäkseni, en voi sietää joidenkin miesten tapaa käyttää emäntä -sanaa tyttöystävästä tmv. puhuessaan. "Emäntä tulee viikonlopuksi tänne" tyyliin Aaarrrgh!
argh, emäntä on kyllä huono sanavalinta, ellei kyseessä tosiaan ole joku maatalon emäntä, joka näyttää joltain Siiri Angerkoskelta.
Mutta tuosta Vaimokkeesta, se on ehkä yksi parhaimpia vanhoja suomalaisia romanttisia elokuvia. Suosikkini siinä genressä on kuitenkin aina Kulkurin valssi ja hyvänä kakkosena Kaunis Veera eli balladi Saimaalta ja tietty Katariina ja Munkkinimen kreivi... :D
Vaimoke, emäntä, emo, eukko, akka, muija, ämmä, mamma, mitäs vielä...kamalia.
Lähetä kommentti