suomalaista kenkäsuunnittelua <3

Muutama vuosi sitten en olisi osannut nimetä kuin yhden suomalaisen mainittavan arvoisen kenkäsuunnittelijan. Nyt on tilanne ihan toinen:

Olen ihastunut Minna Parikan suunnittelemiin kenkiin, sillä ne ovat hauskoja, laadukkaita ja (super)naisellisia. Haluaisin punaiset Gala-nimiset kengät, joissa on koristeena punavalkoinen helmellä varustettu rusetti. Ikävä kyllä kuvaan ei voi laittaa suoraa linkkiä, sillä nuo webbisivut on tehty Flashilla ja ovat kaikin puolin kankeat käyttää. Mutta yhtäkaikki, kengät ovat herkut!

Jos olisin mies, haluaisin Janne Laxin suunnittelemat St Vacant -tossut. Tietty naisenakin käyttäisin tuollaisia yksityiskohdiltaan viimeisteltyjä, siistejä tossuja mielelläni, mutta epäilen, että noita ei löydy koossa 36. (Tuokin webbisivusto on sitten ikävästi Flashilla kasattu.)

Hanna Sarén suunnittelee kivoja kenkiä, mutta niistä ei ihme kyllä löydy kuvia hänen sivuiltaan. Hänen sivuiltaan kun ei löydy kuin yhteystiedot, kaupan aukioloajat sekä sivun tekijän yhteystiedot. Se kyllä rassasi, että sivun avautuminen kesti todella pitkään, ja se latasi loputtomiin asti jotain typerää keltaista kiehkuraa. (NB yhteystietosivuissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta niin pienen tietomäärän lautautuminen ei saisi kestää paria sekuntia pidempään.) Olen kokeillut Hanna Sarénin suunnittelemia kenkiä kenkäkaupassa, ja ne paitsi näyttivät hyvältä, myös tuntuivat hyvältä jalassa.

Puoleksi suomalainen Aki Choklat on myös loistava kenkäsuunnittelija, joskin itse pidänkin enemmän hänen suunnittelemistaan miesten kengistä enkä niinkään naisten mallistosta. Miesten kengissä on tyyliä!

Lisäksi on mainittava Julia Lundsten, jonka kenkämerkki Finsk on tunnettu upeista puukoroistaan. (Ja jälleen kerran sivusto on Flash-kuraa ja hankalasti käytettävä.) Finskin 2005 vuoden mallisto on minulle enemmän mieleen kuin uudet.

Yllä mainittujen suunnittelijoiden kenkiä minulla ei ole yhtään paria, mutta yhden suomalaisen suunnittelijan, Juha Tarsalan, tuotoksia minulla on kolme paria. Tarsalan Helsingissä sijaitseva kenkäkauppa on varmasti pienin, minkä olen koskaan nähnyt, mutta aina siellä on ainakin yksi pari, jonka toivoisi mukaansa. Tarsalan kengät ovat naisellisia ja niissä on ihanat materiaalit. Niin, ja Juha Tarsala on se suunnittelija, jonka olisin osannut nimeltä jo muutama vuosi sitten! :)

Äh, lisätäänpä vielä unohtamani suomalaisen kenkäsuunnittelun konkari: Pertti Palmroth.. ja sen historia on alkanut sentään jo 1928 Fiore- ja Viva-tuotemerkeillä. Tämä olisi pitänyt muistaa.

dinosauruksen muna ja muuta ihmeellistä

Kaikkea sitä. Netistä löytyy mitä ihmeellisimpiä nettikauppoja, nämä ehkä siitä ihmeellisimmistä päästä:

Verhulst's fossils myy mm. dinosauruksen munien fossiileita. Aika kalliita ja rumia, mutta toisaalta aika kiehtovaa, että ne ovat 45-65 miljoonan vuoden ikäisiä.
The Evolution Store myy paljon jäljennöksiä (esim. pääkalloista), mutta sieltä voi tilata myös aitoja penisluita ja hain hampaita siinä missä kehystettyjä hämähäkkejä ja kauniita perhosia tai vaikka skorpionitikkareita (yäk).

sadas!

Tämä on tämän blogin sadas teksti! Sen kunniaksi muutin tyystin blogin ulkoasun, ja tykkäänkin tästä uudesta paljon enemmän kuin entisestä. Uudistuksen myötä sivupalkista löytyy nyt myös Merkinnät-otsikon alta bloggauksieni aihepiirit.

Loma lähestyy loppuaan ja se on hyvä vaan, sillä lähes joka päivä tälläkin viikolla on tullut lähdettyä terassille ja yksi siideri on useimmiten johtanut toiseen, sitten vielä yhteen jnpp. Jos loma olisi pidempi, sitähän menisi aivan hunningolle. Ja rahatkin menee ihan kankkulan (-sen..? ;) kaivoon. Voisi kyllä aloittaa töiden myötä nenänvalkaisun.

Tänään aion olla kunnolla ja ehkä reipastelen vielä pesemällä ikkunat. Kävin juuri aurinkoisella pihalla ja ihailin sen väriloistoa: kun pesen siitepölyn sumentamat ikkunat, näkyvät värit taas ihanasti myös sisälle. Väreistä puheen ollen, kirsikkapuussa alkaa punertaa. Pieniä ovat, onnettomat kirsikat, mutta voi kuinka söpöjä! Sepä vaan, että heti kun ne kypsyvät, tulevat linnut niitä nokkimaan, enkä ehdi itse saada maistiaisia.

lomapäivä

Lisäilin luokkatunnisteita vanhoihinkin teksteihin, kun blogger näemmä sellaisenkin mahdollisuuden nykyään tarjoaa. (Lisäilen jossain välissä linkkejä tuohon sivupalkkiin).

Nyt kuitenkin shortsit jalkaan, tukka ponnarille, lippis päähän ja kirja kainalossa pihanurtsille puolivarjoon. Kesäiset lomapäivät ovat sitten ihania!

liftaripoika sohvamajoitukseen :)

Nyt kun en itse pääse vielä reissuun, niin voinpahan tarjota majapaikan toiselle reissaajalle: Lupauduin eilen, että majoitan luokseni ensi viikolla kahdeksi päiväksi skottipojan, joka kesänsä kuluksi liftaa ympäri Eurooppaa.

Jos kiinnostaa majoittaa matkalaisia (ilman korvausta) tai majoittua itse paikallisten luokse omilla matkoillaan (niin ikään ilman korvausta), niin tsekkaa nämä saitit:

http://www.couchsurfing.com/
http://globalfreeloaders.com/
http://www.hospitalityclub.org/

muutama poiminta Vanhan rouvan lokikirjasta

Luin eilen loppuun tuon Kyllikki Villan matkakertomuksen. (Vanhan rouvan lokikirja, ISBN 952-471-760-3) Pidin kovasti kirjasta, vaikka olihan se väliin toistelua ja jankkaamistakin - no, mitäpä se kuukausien matkustelu rahtilaivalla lopulta onkaan - ja aika paljon oli negatiivista: Ehkä se silti oli enemmän vanhuuden haikeutta ja luopumisen kuvausta. Kirjoittaja on kuitenkin hyvin sympaattinen ja kunnioitusta herättävä hahmo, ihanan viisas vanhus.

Lukiessani taitoin kirjan hiirenkorvalle neljä kertaa, että voisin helposti napata muutaman ajatuksen talteen kirjan luettuani. Tässä ne ovat:

-- olisi pitänyt korostaa, että "miten niin elämän pitäisi olla helppoa" ja "eihän mitään kestävää onnellisuutta voi olla". (s. 140)

Niinhän se on! Ei mikään onni kestä ikuisesti, ja kaikkeen kyllästyisi, jos elämä olisi aina vain helppoa. Helppoudessa on sekin pahan puoli, että se ei pakota kehittymään vaan taannuttaa.

Kun TV-toimittaja kysyi, pelkäänkö vanhuutta, aloin puhua vanhuuden mielenkiintoisuudesta. Sitten se kysyi pelkäänkö mitään, ja sanoin etä on mulla pelkoja. Sanoin etten osaa niitä eritellä, mutta joskus sitä on peloissaan. Olen sitten jälkeenpäin ajatellut, että jos sanon että pelkään sitä ja sitä - tautia, liikennettä, jotakin - silloin minä jo rationalisoin sen ja analysoin onko syytä pelätä, ja silloin se on jo hallinnassa. Mutta olisin voinut vähän laajentaa sitä ja sanoa että toisinaan olen peloissani, koska olen tavallaan tietoisempi ihmisen hauraudesta ja alttiudesta vaaroille ja kaiken uhkaavuudesta. Tavallaan käyttäisin mieluummin sanaa ahdistunut kuin peloissaan, mussa sinä tilanteessa osasin vain sanoa, että sitä on peloissaan. Melkein kaikki pelot, joita rupeaa nimeltä mainitsemaan, voi ratinalisoida. (s. 180)

Tämä ajatus pelkojen hallinnasta tuntui omakohtaiselta. Jos joku asia pelottaa, se pitää eritellä ja analysoida, ottaa siihen etäisyyttä ja siten se ei saa otetta eikä johda hallitsemattomaan käyttäytymiseen tai lamaannutta, vaan pelosta huolimatta kykenee toimimaan kun antaa järjelle vallan. Voihan järki sanoa niinkin, että jokin asia on parasta jättää tekemättä, jos riskit ovat liian suuret. Ilman pelkoa sitä olisi peloton. Jos pelkää ja kohtaa pelkonsa, silloin on rohkea.

-- matkalla niissä tilanteissa on yksin. Se on ehkä matkan idea. Itsensä koetteleminen. (s. 307)

Näin näkisin mielelläni matkustamisen! En ole niinkään huvintäyteisten pakettimatkojen perään, vaan oikean matkustamisen. Niin kuin ystäväni minulle kerran sanoi, "You're not a tourist but a traveller".

Ihan kirjan lopussa mainitaan jonkun espanjankielisen elämäkerran sivuilta poimittu ajatus:

Matkaa on aina pidetty rakkauden hautaamisena, hyvänä rakkauden hautaamisen tapana.

Ja sitähän se on! Oikeasti pieleen menneeseen rakkauteen ei auta mikään muu kuin aika, ja pitkällä matkalla aika kuluu ja on niin paljon muuta ajateltavaa, että sydänsurut haalistuvat.

Mitähän sitä lukisi seuraavaksi?

matkavakuutuksien hinnoissa eroja..

Minulla on Dinersin matkavakuutus, eli se on voimassa vain jos ostan matkaliput Dinersilla. Ihan käypä matkavakuutushan se, Eurooppalaisen ehdoin. Mutta mitäpä silloin, jos on matkalla, jota ei voikaan maksaa Dinersilla? (Esim. liftausreissu)

Vertasin netissä suomalaista Eurooppalaisen matkavakuutusta ja australialaista World Nomadsin matkavakuutusta. Lonely Planet suosittelee australialasta vakuutusta ja uskon sen olevan ihan yhtä asiallinen ja luotettava kuin Eurooppalaisenkin vakuutus. Mutta Eurooppalaisen vakuutus maksaa tuntuvasti enemmän

Vertasin vakuutuksia erästä syksyistä viikon matkaani ajatellen, ja hintaero oli huimaava. Tietenkin ehdoissa on eroja eikä tarkkaa vertailua voi siksi tehdä.

Tässä kuitenkin näiden vakuutusyhtiöiden netissä tarjoamat vaihtoehdot, jotka heillä oli tarjolla matkaani varten:

• Eurooppalaisella ei ole mahdollista ottaa viikon matkalle vakuutusta, mutta 9 vrk onnistuu. Kun valitsee max. 700 euroon asti korvaavaan matkatavaravakuutuksen ja hoitokorvauksen ilman ylärajaa, maksaa vakuutus Eurooppalaisella 51 euroa.
• World Nomadsilla on mahdollista ostaa vakuutus viikon matkalle. Matkatavaravakuutuksen yläraja on 800 euroa ja hoitokorvauksen yläraja on 250000 euroa. Vakuutus maksaa vain 14,95 euroa.

Joo-o, taidan laittaa rahani Australiaan.